Pertti Hämäläinen kirjoittaa uusimmassa Tietokone-lehdessä tallennusalan standardointijärjestö SNIAn tekemästä 100 Year Archive -selvityksestä. Hämäläinen on poikkeuksellisen hyvin perehtynyt aiheeseen; hän sanoo, että “arkistojen tärkeimpiä tehtäviä on perinteisesti ollut asiakirjojen hävittäminen”, mikä on luullakseni jotain muuta kuin mitä useimmat luulevat.
Itse SNIAn raporttikin vaikuttaa mielenkiintoiselta, vaikken olekaan siinä pitkällä. Ensiksikin pitkäaikaissäilytys ei olekaan sellainen pienen piirin ongelma, miltä se usein täällä tuntuu. Toiseksi migraatio (jolle Suomen arkistolaitoksenkin vielä paperilla oleva pitkäaikaissäilytyssäilytysjärjestelmä rakentuu) on raportin mukaan kestämätön ratkaisu aineistomäärien, kustannusten ja prosessin kompleksisuuden kasvaessa (ks. Thibodeaun kalvo). Mitä neuvoksi? Tässä on nähtävissä jonkinlainen ilmastonmuutokseen verrattava muistiorganisaatioiden ongelma: vaikeuksia näyttää olevan tulossa, jotain tarttis tehdä, ei aivan tiedetä mitä, vanhaankaan ei voida palata.
