Alistair Toughin ja Michael Mossin toimittama Record Keeping in a Hybrid Environment. Managing the creation, use, preservation and disposal of unpublished information objects in context on hyvä kirja. Kiihkeämpi luonne voisi käyttää voimakkaampaa sanaa. Harvoin olen nimittäin lukenut alalta yhtä antoisaa teosta.
Kirja osuu kiinnostavalle alueelle; käytännön, teorian, tutkimuksen ja tietotekniikan neliöön. Kymmenessä luvussa käsitellään neljäntoista kirjoittajan voimin sähköisen asiakirjahallinnan eri puolia; mm. järjestelmien käyttöönottoa, aineistojen säilyttämistä, arvonmääritystä ja arkistotoimen ja asiakirjahallinnon yhteyttä. Tämä ei kuulosta kovin erikoiselta; nehän ovat alan perusasioita. Kirjassa ei kuitenkaan toisteta vanhoja, koska se on tarkoitettu kokeneelle ammattilaiselle. On virkistävää vaihteeksi lukea kirjaa, joka ei ala määrittelemällä asiakirjaa tai kertomalla asiakirjahallinnan hyödyistä. Liian suuri osa kirjallisuudesta on kirjoitettu aloittelijoiden ehdoilla. Vaikeampaa on löytää teoksia, joista kokeneempi voisi päivittää tietojaan. Tähän tarkoitukseen Toughin ja Mossin kirja sopii oikein hyvin. Se sisältää paljon tietoa siitä, millaisia tutkimusprojekteja on ollut olemassa ja millaisia käytännön ratkaisuja eri puolilla on kokeiltu. Mitään ei anneta ainoa oikeana mallina, vaan ajatuksia ja toteutuksia kyseenalaistetaan ja kritisoidaan. Jos kerrottu ei riitä, lisätietoa löytää lähdeviitteiden avulla.
Täytyy myöntää, että kaikki luvut eivät ole yhtä mielenkiintoisia. Lisäksi jotkin niistä ovat myös aika kaukana suomalaisesta toimintaympäristöstä. Se ei toisaalta ole huono asia, jos sitä kautta saa uusia ajatuksia ja toisen tarkastelukulman. Meillä pohditaan liian vähän vaihtoehtoisia toimintatapoja. Herkästi ollaan vakuuttuneita siitä, että suomalainen käytäntö on itsestään selvästi paras, vaikkei muusta tiedetäkään. Suomalaisen asiakirjahallinnan ero muuhun maailmaan on suureksi osaksi kadonnut, kun kaikkialla on siirrytty tehtäväpohjaiseen lähestymistapaan ja vaikuttamiseen heti elinkaaren alussa.
Kansainväliseltä anniltaan Toughin ja Mossin teos on harvinaisen laaja-alainen. Hieman yllättäen kirjoittajat ovat Glasgow’n yliopistosta. Brittien anti sähköiseen asiakirjahallintaan on tähän saakka ollut niukka. Tätä kirjoittajat perustelevat keskiaikaisten asiakirjojen massalla, joka on vaatinut enimmän huomion. Kun alkuun on päästy, toivottavasti tätä tulee lisää. Arkistokirjoittelun helmasynti on liiallinen paikallisuus ja omaan napaan tuijottaminen. Yleensä kirjoitetaan omalle ammattiyhteisölle aivan lähikulmilla. Entisen imperiumin kasvateilla on kuitenkin luonnostaan (valitettavasti vain) koko englanninkielisen maailman kattava tarkastelukulma, jossa esimerkit tulevat laajalta alueelta, Yhdysvalloista Keniaan ja Kanadasta Uuteen Seelantiin. Ehkä siksi, ja koska kirjoittajat ovat yliopistoväkeä, teksti on tiukkaa ja selkeää.
Kuten alussa totesin, Toughin ja Mossin kirja ei ole aloittelijan teos. Se on kuitenkin suositeltavaa luettavaa ammattilaiselle, joka haluaa laajentaa horisonttiaan ja päivittää tietojaan. Uskoisin, että jokainen löytää siitä jotain uutta ajateltavaa. Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen tenttivaatimuksiin teos tulee syksystä lähtien.
