Perjantain Hesarissa kirjoitettiin näin:  “Vanhanen ei voi Korhosta erottaa, mutta poliitikassa puheenjohtajan osoittama suora epäluottamus johtaisi käytännössä puoluesihteerin lähtöön. Vanhanen voisi osoittaa puoluesihteerin tehtäväksi vaikka arkistonhoidon, jos haluaisi.”

Toivottavasti ei halua. Sanon tämän vakavasti. Maallikon päästämisestä mellastamaan arkistoon tulee usein ikävää jälkeää. Menee vielä imagon lisäksi muisti puolueelta tärviölle.

Yliopiston henkilökuntalehdessä eläköityvä professori ilmaisi aikeensa ryhtyä eläkkeellä ensitöikseen “perkaamaan” laitoksen arkistoa. Kauhea ajatus, mutta luotan siihen, että hallinto estää moisen laittomuuden.

Arkistoon on joskus pantu ihmisiä töihin ajatellen, että siellä saa mokailla rauhassa ja mitään osaamista ei vaadita. Informaation valikoiminen ja pitäminen käytettävissä ajasta ja paikasta toiseen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen taito. Periaatteet eivät ehkä ole kovin vaikeita, mutta soveltaminen vaatii ns. arkistoälyä. Lisäksi asiakirjoihin liittyy enemmän juridiikkaa ja yksilöiden ja yhteisöjen oikeusturvaa kuin ensisilmäyksellä näyttää.