Näin meillä…
Alan ammatillisten seminaarien vakio-ohjelmaan kuuluu käytännön tapausten esittely, “näin-meillä-nysvätään-hilavitkutinta”. Näistä esityksistä voi oppia, sanotaan. Mutta kun kaikki organisaatiot ja toimintakontekstit ovat erilaisia, kuultua voi harvoin suoraan soveltaa suoraan. Jotta esityksestä olisi hyötyä, siitä täytyy suodattaa epäolennainen pois. Jäljelle on jätettävä se osuus, jota voi käyttää myös omassa organisaatiossa. Tästä ei ole pitkä matka kysymykseen, millaiset seikat ovat sellaisia, missä rajoissa, minkä vuoksi? Siitä taas ei ole kuin lyhyt askel “teoreettiseen” ajatteluun. Siksi hämmästelen, miten vaikeaa tätä askelta on usein ottaa. Hyvissä esityksissä se on jo tehty kuulijan puolesta.
Kategoria(t):Sekalaista
Eli tarvitaan enemmän teoriaa, joka ymmärtää ja jota voidaan käyttää käytännön tilanteissa?
Näin minusta. Uskon vakaasti siihen, “ettei mikään ole käytännöllisempää kuin hyvä teoria”. Yleisluonteisen ohjeistuksen ja naama ravassa -tarkastelun väliin tarvitaan välitaso, jossa pyritään yleistyksiin liikkumatta vielä kovin abstraktilla tasolla.
Olen samaa mieltä kanssasi. Mutta missä ja miten näitä teorioita kehittää? Ns. kentällä teoriat koetaan jokseenkin ahdistavina ja siksi nojaudutaan organisaatiossa totuttuihin käytäntöihin, jotka saattavat olla enemmän tai vähemmän epäilyttäviä ja aikaa kestämättömiä.
Osaatko antaa esimerkkiä tällaisesta “ahdistavasta teoriasta”?
Tarkoitin sitä miten erilaisissa arkistointiprojekteissa törmää siihen, jos työnantajalle mainitsee, että alalla tehdään tutkimusta ja siitä saattaisi olla hyötyä myös tässä käytännön työssä, niin nopeasti tulee seinä vastaan. Usein nämät projektit ovat kertaluontoisia järjestämisurakoita, joiden tuoma järki ja järjestys katoaa kun työntekijän työsuhde päättyy.
Toisaalta teorianmuodostukseen ei työelämässä olevilla paljon aikaa jää, vaan aika menee “naama ravassa”. Asiakirjahallinnan ammattilaiselle asetetut vaatimukset ovat jotenkin suuruudenhulluja, tässä pitäisi taipua kaikkeen postin käsittelyn, tietojärjestelmäsuunnittelun ja prosessien kehittämisen välillä ja luonnollisesti virka-ajan puitteissa. Toivottavasti sitä käytännönläheistä teoriaa saataisiin esimerkiksi opinnäytteiden kautta, kun innokkaat opiskelijat tekisivät esim. case-tutkimuksia ja yhdistäisivät sitä kautta teoriapohjaa myös tähän hilavitkutinmaailmaan. Joku voisi esimerkiksi kehittää sellaisen käytännönläheisen teorian siihen, miten prosessikuvauksia tehdään. Tai siihen miten eAMSin integrointi muihin järjestelmiin toteutettaisiin ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Tai miten määräajan, mutta silti pitkään, säilytettävien sähköisten asiakirjojen säilytys toteutetaan.
Alamme on lähtökohdiltaan niin käytännönläheinen, että teorianmuodostus on jäänyt vähiin. Varmasti on niin, että ammatissa työskentelevillä ei teoriat siinä tarpoessa tule mieleen. Mutta silti tiettyihin ilmiöiden, niiden totuttujen käytäntöjen, rakenteiden ja toistuvien ongelmien ymmärtämiseen teoriat voisivat antaa apua. Se muutos, mitä on koettu viimeisen 15 vuoden aikana asiakirjahallinnassa, ansaitsisi kyllä tutkimusta ja teorianmuodostusta.