Etusivu > Käyttäjät, Tutkimus > Sama planeetta, eri maailmat

Sama planeetta, eri maailmat

Nämä päivät kuluvat kirjoittaessa arkistoja käyttävien tutkijoiden haastatteluja puhtaaksi. Vaikka analyysi on vasta seuraava vaihe (eikä tämä ole varsinainen kiinnostuksen kohde), niin ei voi olla hämmästelemättä, miten kaukana arkiston käyttäjän informaatioympäristö on arkistoammattilaisen maailmasta. Käyttäjiltä näyttää puuttuvan esimerkiksi selkeä käsitys siitä, mitä hakemistoja on ja miten ne suhtautuvat toisiinsa. He ikään kuin etenevät käsikopelolla usvassa, josta häämöttää jotain epämääräistä.  Kokeneet taivaltavat eteenpäin tuttujen maamerkkien varassa, mutta vaikka askel on varmempi, usva ei ole hälvennyt.

About these ads
Kategoria(t):Käyttäjät, Tutkimus
  1. torstai 7.6.2012 13:30

    ”Käyttäjiltä näyttää puuttuvan esimerkiksi selkeä käsitys siitä, mitä hakemistoja on ja miten ne suhtautuvat toisiinsa. He ikään kuin etenevät käsikopelolla usvassa, josta häämöttää jotain epämääräistä.” Sen sijaan, että käyttäjä arkiston ovesta sisään tullessaan imaisisi maagisesti itseensä kyseisen paikan hakemistojen keskinäiset suhteet… Vai onko niin, että jonkun peruskurssin suorittamalla voisi luopua käsikopelolla liikkumisesta ja tietäisi aina oikean suunnan? Hämmästyttävän usein se on kyllä hukassa päivystäjätiskin toisellakin puolella.

  2. torstai 7.6.2012 13:44

    En tiedä, minkälaista koulutusta on tarjolla. Tutkimusten mukaan pitäisi opettaa enemmän hakemistojen logiikkaa ja arkistojen toimintaperiaatteita yleensä—ei vain perehdyttää käyttäjiä tietyn arkiston järjestelmiin. Mutta tuskinpa millään osaamisella arkistolähteissä navigoinnista tulee aina helppoa ja suoraviivaista toimintaa.

  3. Olli Alm
    perjantai 8.6.2012 12:10

    Oma mutu-tuntumani asiasta on juuri samanlainen, kuin noissa haastatteluissa on käynyt ilmi. Arkistohakemistot kun on luotu arkiston henkilökuntaa varten. Arkistonhoitajat haluavat pitää sidokset ja kotelot ojennuksessa. Niiden tulee olla hienosti ryhmiteltynä sarjoihin, alasarjoihin, ala-alasarjoihin, etc. Kaiken määrää muoto ja pyrkimys harmooniseen symmetriaan. Asiakirjojen sisällöllä ei ole yhtään mitään väliä. Todellisuuden kohtaaminen tapahtuu sitten päivystystäjän kopilla, kun asiakasta kiinnostaa höyrylaivat, ja päivystäjä kysyy, että mistäkäs hallinnonalasta tai -alueesta aloitetaan.

    Ja arvatkaapas muuten miten hyvä päivystäjä selviää tilanteesta? Ei niiden hakemistojen avulla, vaan oman kokemusperäisen tietämyksensä kautta (ns. hiljainen tieto). Päivystäjän tietämys auttaa monesti yhdistämään asiakkaan kiinnostuksen ja kompelöiden arkistohakemistojen väliset puuttuvat renkaat.

  4. keskiviikko 20.6.2012 16:35

    Tässä ollaan ihan oikeasti mielestäni arkistojen tiedonhallinnan perimmäisten kysymysten äärellä. Ketä tiedonhallintajärjestelmien tulee palvella? Riittääkö, että se auttaa arkiston henkilökuntaa ”pitämään mapit ja hierarkiat järjestyksessä”, vai olisiko aika valita jokin toinen lähtökohta arkistojärjestelmien suunnittelussa, tuota tehtävää tietenkin unohtamatta? Mielestäni tässä tarvitaan todella rohkeaa tiedon mallintamista, ennen kuin kunnon palveluja loppukäyttäjille päästään edes suunnittelemaan.

  5. Tanja Rasila
    perjantai 29.6.2012 8:33

    Sähköisessä arkistomaailmassa tiedonhallinnan korvaavat laajoista massoista hakevat hakukoneet. Itse asiassa hakukoneet OVAT tiedonhallintajärjestelmiä. Tiedonhaku on googlettamista – random-sanahakua ja sen jälkeistä sukkulointia tietoviidakossa linkkien, tagien ja mahdollisten lähdeluetteloviitteiden mukaan. Jokaisesta aiheesta löytyy aina jotakin (vaikka usein vain sähköisiin aineistoihin tukeutuminen onkin niukkuuden hyväksymistä). Tiedonhaun helppokäyttäjille, Google-sukupolvelle, asiakirjojen metatietomaailma arkistonmuodostajatietoineen on käsittämätön ja aivan liian monimutkainen – ja kuten Olli ja Jessica edellä toteavat, se vaikuttaa lähinnä arkistonhoitajia varten tehdyltä.

    Itse näen, että asiakkaiden ”käsikopelolla usvassa kulkeminen” on fakta, joka meidän on vain hyväksyttävä. Kouluttaminen voi tuoda pienen helpotuksen. Jos haluamme todella helpottaa asiakkaiden tiedonhakua, meidän on käännettävä arkistojargon käyttäjien kielelle ja vietävä arkistot ”googleen”. En tarkoita kaiken aineiston digitointia vaan metatietojen yksinkertaistamista ja käsiteverkkojen (semanttisen webin) hyödyntämistä.

    Juttelin kuluneella viikolla Ylen Elävän arkiston toimittajien kanssa. EA siirtyi vuosi sitten käyttämään asiasanoituksessa KOKOa. Siihen sti käytössä olleet aiheenmukaiset sisältörakenteet purettiin ja artikkelit ”päästettiin kellumaan” pelkästään asiasanojen varaan. Toimittajat itse näkevät sillä olleen sekä hyviä että huonoja puolia. Yhtä kaikki – askeleet on kuitenkin otettu oikeaan suuntaan.

  6. perjantai 29.6.2012 9:00

    Olen itsekin sitä mieltä, että arkiston määrittelemä tietorakenne (esim. arkistonmuodostaja – arkisto – sarja – arkistoyksikkö) ei ole tyydyttävä ratkaisu tiedonhaussa. Käyttäjät eivät sitä hallitse eikä se vastaa sitä, mihin he ovat muualla tottuneet. Asiakirjahallinnassa rakenne palvelee kuitenkin muitakin tarkoituksia, kuten elinkaaren hallintaa ja tiedon kontekstualisointia. Sen vuoksi siitä ei voida luopua ja tähän ”vanhaan maailmaan” täytyy jotenkin ympätä toisenlaisia tapoja jäsentää ja hakea tietoa.

  7. lauantai 7.7.2012 21:40

    Se miten Google toimii on melko lailla muuttanut tottumuksia tiedon etsimisestä – ja tiedon tallentamisesta.

    Olen huomannut moneen kertaan käyttäväni ”Googlen logiikkaa” (tai oikeammin logiikan puutetta) tiedonhaussa muissa yhteyksissä, mainittakoon esimerkkinä vaikkapa vanhojen sähköpostiviestien etsiminen. Ensi reaktio on aina tehdä yleishaku kaikista sähköposteista, ja vasta sitten miettiä millä tavalla tästä aiheesta kannattaisikaan viestiä lähteä oikeasti etsimään, eli minne tuon kyseisen viestin olen tallentanut.

    Ja usein on ikävä kyllä vielä niin, että tietyt asiat, vaikkapa kirjoitukset joita on tullut tehtyä ja jotain kautta julkaistua, löytyvät kaikkien helpoimmin Googlen avulla, vaikka epäilemättä käyttämällä vähän aikaa ja vaivaa kyseinen kirjoitus löytyisi myös omien ”arkistojen” kätköistä.

    Uskoakseni tavallisella ihmisellä on kaksi perustapaa ajatella tiedon tallentamista: Google-haku ja hakemistoihin perustuva tiedostojärjestelmä, eivätkä kummatkaan loppujen lopuksi ole erityisen hyviä ratkaisuja.

    Applen Steve Jobs käsittääkseni ajoi vahvasti iTunesin kaltaista (”tietokantapohjaista”) ratkaisua, ja siksipä iPhonessa ja iPadissä tiedonhallinta toimiikin sovelluksista käsin. Mutta mikä ratkaisu sitten toimisi tulevaisuuden ”pilvimaailman” uumenissa, siinä onkin jo iso kysymys.

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 113 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: