Lupa unohtaa

Olen monesti tuntenut sääliä julkisuuden henkilöitä kohtaan. Kaikki lehtien sivulle päätynyt säilyy lehtien sähköisessä arkistoissa iäti. Arkiston avulla henkilön menneisyys pystytään milloin tahansa palauttamaan lukijoiden mieleen. Episodit, jotka olisivat muuten unohtuneet, toistuvat lehtijutuissa niin usein, että epäilen toimittajien rutiininomaisesti tarkastavan arkiston uutta juttua kirjoittaessaan. Ehkä tekniikka jopa tekee tarkastuksen automaattisesti.

Theo Thomassen piipahti Memornetin seminaarissa puhumassa yksityisarkistojen merkityksestä. Se, mitä ihminen muistaa ja mitä hän haluaa itsestään muistettavan, on osa tämän identiteettiä, itsestä rakennettua kertomusta. Thomassen muistutti, että lupa unohtaa on myös lupa muuttua ja kehittyä. Internetin ansiosta meistä jokaisesta on vaarassa tulla oman elämänsä wahlroos tai valjakkala, jota aikaisemmat mielipiteet, virheet ja poikki menneet ihmisuhteet seuraavat iäti. Ei voi enää unohtaa vanhaa ja aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä, koska netti muistaa. Se on aika kauhistuttava ajatus.

Thomassenin mielestä oikeus hallita elämänsä muistamista on jokaisella. Osa yleisöstä oli sitä mieltä, että yhteisölläkin olisi tähän sanottavaa silloin, kun kyse on kulttuuriomaisuudesta. Muistin täydellistä hallintaa pidettiin myös mahdottomana. Tästä olisi voinut tulla keskustelua, mutta valitettavasti siihen ei nyt ollut mahdollisuutta.

Toinen Thomassenin mieleen kytemään jäänyt ajatus koski yksityisarkistojen merkitystä ihmisille. Yksi syy aineistojen säilyttämiseen on symbolinen: niiden avulla osoitetaan mitä itse ollaan ja mitä pidetään tärkeänä. Kellastunut dokumentti piirongin laatikossa on muisto rakkaasta edesmenneestä. Valokuva-albumi täynnä perhekuvia kertoo, että lähipiiri on rakas. Tämä funktio ei vaadi aineistojen käyttämistä. Valokuvat ovat tärkeitä, vaikka niitä ei oikeasti koskaan katsota.

Epäilen, että tässä on jotain olennaista muuttunut. On vaikea kuvitella, että isoisän bittistreamillä olisi tulevaisuudessa symboliarvoa. Tästäkin olisi ollut mukava kuulla Theon mielipiteitä, mutta hän ennätti vain sanoa yhden lauseen ennen kiitämistään taksilla lentokentälle.