Etusivu > Sähköiset > Digitaalinen musta aukko

Digitaalinen musta aukko

Jonas Palm Ruotsin Kansallisarkistosta on julkaissut selvityksen sähköisen säilyttämisen kustannuksista. Sen tulokset ovat mielenkiintoista luettavaa. Lyhyesti sanoen sähköinen säilyttäminen on raportin mukaan kallista. COM-tulosteeseen verrattuna hinta saattaa olla 70-kertainen ja paperiinkin verrattuna jopa seitsenkertainen (kaavio alla).

palmin-kustannuskaavio.jpg

Palm ei ole yksin laskelmiensa kanssa. Selvityksistä voi vetää seuraavia yleisiä johtopäätöksiä:

  • Tallennusvälineiden hinta ei ole tärkeä kokonaishintaa laskettaessa
  • Kapasiteetin kasvaessa säilytys halpenee lyhyellä, ehkä viiden vuoden aikavälillä, jolla aineiston käytettävyyden eteen ei tarvitse tehdä mitään
  • Säilyttämisen henkilöstökulut ovat merkittävä tekijä. Ruotsalaisarvion mukaan ne ovat 39 % kokonaiskustannuksista ja osuus kasvaa ajan myötä: tila-, henkilöstö- ja tukikustannukset ovat 30 vuoden kuluttua 12-kertaiset laitteistokuluihin nähden
  • Kustannuksia lisää aineiston määrä, käyttötiheys ja säilyttäjän tarjoama palvelutaso

Tulosten perusteella ei voi päätellä, etteikö sähköinen säilyttäminen voi olla järkevää. Kysymys on monimutkaisesta yhtälöstä, jossa painaa muukin kuin säilyttämisen hinta. Mitä yhteiskunta saa panostaessaan digitaalisuuteen? Mitä hyötyvät viranomaiset, muut aineistojen tuottajat ja käyttäjät? Mihin sähköisen säilyttämisen kustannuksia vertaillaan?

Kustannusten lopullista määräytymistä ei ole helppo arvioida. Suomalaiset kansalliset säilytyshankkeet näyttäisivät ensi näkemällä kuuluvan kalleimpaan ryhmään: aineistoa on paljon, sitä käytetään aktiivisesti ja lisäksi pyritään korkeaan palvelutasoon. Jos petatavu tallennettua dataa tällä hetkellä vaatii 1000 hallinnoijaa, kuten Jim Gray Microsoftin tutkimuskeskuksesta ohimennen haastattelussa toteaa, on helppo ymmärtää, että kustannusrakenteesta tulee mielenkiintoinen. Olennaista on, missä määrin prosesseja pystytään säilytysratkaisuissa automatisoimaan. Jos työmääräarvio on tehty tekniseltä taustaltaan vaihtelevan, yhdenmukaistamista vaativan, kuvailemattoman, seulomattoman ja vailla metadataa olevan aineiston pohjalta, se ei välttämättä anna oikeaa kuvaa työmäärästä uusissa säilytysratkaisuissa. Mutta näitä ei Graykään edes ota huomioon.

Palmin viesti on, että siirtyminen sähköiseen säilytykseen vaatii sitoutumista resursointiin. Muuten alkuvaiheen panostuksessa kirkkaalla liekillä palaneesta sähköisestä tietovarannosta tulee resurssien romahtaessa digitaalinen musta aukko, josta ei saada enää mitään ulos. Tästä Palmin raportin nimi: The Digital Black Hole.

Mainokset
Aiheet:Sähköiset
  1. Jaana Pohjonen
    torstai 3.5.2007 11:47

    Hyvä, että tällaisia laskelmia on tehty. Vastaavat laskelmat tulisi tehdä myös Suomen osalta, vaikka artikkelissa jo viitattiinkin kalleusryhmään. Valittavana saattaa hyvinkin olla jossain vaiheessa sähköinen säilyttäminen contra arkistotilojen rakentaminen, sekin toki tiedetään että molemmat ovat kalliita joka tapauksessa. Mutta ihan oikeita laskelmia tarvitaan oikeiden päätösten tekemistä varten. Ja myös oikean rahoituksen varmistamiseksi kummassakin tapauksessa. Kukahan tekisi laskelmia?

  1. Ei paluuviitteitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: