Etusivu > Ammattilaiset > Kuin peiliin katsoisi

Kuin peiliin katsoisi

Posti toi pöydälle AAYn ruotsalaisen veljesjärjestön DIK Arkivariefacketin historiikin. Yhdistys täytti 70 vuotta viime vuonna, joten se on suomalaista arkistoalan ammattiyhdistystä viitisentoista vuotta nuorempi. Katsaus ruotsalaiseen ammattikuntaan tuntuu monessa kohden peiliin katsomiselta. Toisinaan se panee miettimään: onkohan samoin meillä?

Yksi historiikin artikkeleista on Henrik Alfredssonin katsaus Åsa Wennströmin opinnäytteeseen. Wennström tutki arkistonhoitajan ammatin statusta. Hän oletti, että statukseen vaikuttaa seitsemän tekijää: koulutus, uramahdollisuudet, yhteys tutkimukseen, ammatillinen erityisosaaminen, ammattilaisten saatavuus ja kysyntä työmarkkinoilla, asiakkaiden riippuvuus sekä ammattieettiset säännöt.

Vastauksia etsittiin mm. ammattilaisille tehdyllä kyselytutkimuksella. Lopputulos oli, että arkistoammattilaisella pitäisi olla suhteellisen korkea yhteiskunnallinen status, muttei niin aina ole.

Negatiivinen omakuva — mutta minkä ammatin?

Wennströmin havainto on, että ruotsalaisen arkistoväen omakuva on negatiivinen: 57 % vastaajista arvioi ammatin arvostuksen vähäiseksi. Toisaalta 38 % oli osittain tai täysin päinvastaista mieltä. Heittääkö osalla todellisuuden taju vai vaihteleeko arvostus todella?

Henkilökohtaisena käsityksenään Wennström toteaa, että ammatin statukseen ja kokemukseen siitä vaikuttava eri tekijät, kuten työpaikan tyyppi (onko arkistoammattilainen ainoa alansa edustaja sillä) ja työn yhteys tutkimukseen. Hän ei kuitenkaan varsinaisesti tutki asiaa.

Toimintakonteksti saattaisi tosiaan olla selittävä tekijä. Myös Suomessa on kerrottu, että esimerkiksi perinnetietoisten järjestöjen arvostava suhtautuminen menneisyyteensä näkyy myös niiden asenteessa arkistoon. Ehkä tällaiset tekijät selittävät arkistonhoitajan kokemaa arvostusta tai sen puutetta; arkisto hoitajineen koetaan joissain organisaatioissa tärkeämmäksi kuin toisissa.

Toinen selitysvaihtoehto on ammattikunnan sirpaloituminen. Esimerkiksi sähköisen asianhallinnan spesialistia ja paperiarkiston järjestäjää saatetaan arvostaa eri tavalla. Pääjohtaja Jussi Nuorteva yritti muutama vuosi sitten AAYn 85-vuotisjuhlissa viritellä keskustelua siitä, onko meillä enää yhtä arkistoalan ammattikuntaa. Kukaan ei näkyvästi tarttunut syöttiin ja myöntänyt jakaantumista. Ruotsalaiset näyttävät olevan toista mieltä. Monista kirjoituksista käy ilmi näkemys, että erikoistuminen on vähintäänkin vahvaa ja generalistien aika on ohi.

Wennströmkin kritisoi pyrkimystä joka alueen osaajiin. Hän toteaa, että esimerkiksi arkistopedagogiikka sopisi parhaiten erityiskoulutuksen saaneiden henkilöiden tehtäväksi. Alan statusta ei nosta, että sen opetus on ammattilaisten yksi sivutehtävä muiden lomassa.

Ruotsalaiset ovat arkistotieteellisesti koulutettuja

Koulutus on yksi arvostuksen perustekijöistä. Ala ei ole kummassakaan maassa suojattu. Arkistoalan ammattiyhdistys ry yritti 2000-luvun alussa luoda suomalaisille korkeasti koulutetuille ammattilaisille oman nimikkeen tai vastaavan tunnusmerkin, mutta se kaatui, kun enemmistölle kelpaavaa vaihtoehtoa ei löytynyt. Ruotsissakin on ollut kiinnostusta sertifiointiin.

Yksi selvä ero suomalaisten ja ruotsalaisten välillä löytyy koulutuksesta. Ikäluokittain katsottuna 1960-luvulla syntyneistä alkaen arkistotiedettä perustutkinnossaan pääaineena opiskelleet ovat Ruotsissa ammattiyhdistyksen suurin yksittäinen ryhmä. 1970-luvulla syntyneissä jo enemmistö. Kaikissa ammattiyhdistyksen jäsenissä arkistotieteilijöitä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin historian pääaineopiskelijoita!

Tämä ehkä selittää, miten Arkiv, Samhälle och Forskning pystyy lähes joka numerossaan julkaisemaan alaan liittyvää tutkimusta. Suomessa Arkistoyhdistyksen julkaisusarja pääsee vain hetkittäin samaan, eikä sen ilmestyminen ole edes jokavuotinen tapaus. Jos Suomessa arkistoammattilaisella on tutkimusintressejä, ne todennäköisesti suuntautuvat historiantutkimukseen. Se on harmi, koska nimenomaan ammattikentällä tutkittavaa riittäisi.

Suomalaiset akateemiset ammattilaiset lienevät yhtä hyvin peruskoulutettuja kuin ruotsalaiset. Tutkijakoulutus on kuitenkin Ruotsissa 8,5 %:lla ammattiyhdistyksen jäsenistä, mikä on luultavasti enemmän kuin vastaava luku Suomessa. Tarkkaa tietoa tästä ei ole. Ongelma Ruotsissa on, että vain harvalla on työnsä ohessa mahdollisuus tutkimuksen tekemiseen. Jos ammattikuntaan halutaan lisää tutkijakompetenssia, tähän pitäisi tulla korjaus. Suomessakin se on varteenotettava ajatus.

Johtamiskoulutuksesta huikea ura?

Ruotsalaiskollegoista 47 prosenttia katsoi kyselyssä uran luomisen olevan helppoa. 31 prosenttia oli päinvastaista mieltä. Johtajien keski-ikä on niin korkea, ettei ala ole suotuisa komeettamaiselle nousulle.

Avuksi ruotsalaiset ehdottavat alan opintoihin sisältyviä johtamisopintoja sekä kursseja projektijohtamisesta ja yrittämisestä. Näitä on arkistoalan koulutuksessa vähän verrattuna esim. ekonomien tai insinöörien koulutukseen. Olisiko tässä ideaa myös Suomessa? Tietojohtamista voi jo nyt opiskella alan ohessa Tampereen yliopistossa.

Työtä eettisesti yhteiseksi hyväksi

Onko alan osaamiselle kysyntää? Kyselyyn vastanneista 60 % vastasi Ruotsissa myöntävästi. 16 % oli vastaan. Ammattilaisten kysyntää ja tarjontaa työmarkkinoilla parantaisi toisaalta laaja-alainen koulutus, joka tarjoaa osaamista moneen tehtävään, toisaalta rekrytointipohjan laajentaminen pois humanisteista. Suomessa näitä piirteitä löytyy ainakin Tampereen yliopiston ja Mikkelin ammattikorkeakoulun koulutusohjelmista.

Asiakasriippuvuus on ehkä statuksen heikko kohta. Potilas uskoo lääkärin käsiin henkensä, mutta millä tavoin arkistonkäyttäjä on riippuvainen arkistonhoitajasta? Riippuvuussuhde on olemassa, mutta sen toteaminen vaatii mielikuvitusta: millainen maailma olisi ilman arkistoja ja niitä hoitavia?

Status edellyttää, että ammattikunnalla on jotain annettavaa. 96 % vastaajista oli sitä mieltä, että arkistoammattilaisella on ainutlaatuista ammatillista erityisosaamista. Erityisosaamisen hahmottamista vaikeuttavat kuitenkin erilaiset kompetenssiprofiilit.

Ruotsalaista arkistoammattilaisista 89 % katsoi kyselyssä ammattikunnan kantavan yhteiskuntavastuuta. Kaksi prosenttia oli toista mieltä. Yhteiskuntavastuu tarkoittaa sitä, että professiossa tehdään eettisesti työtä yhteiskunnan hyväksi. Tärkeä osa tässä on eettisillä säännöillä. Sääntöjen avulla ammattikunta tekee tunnetuksi yhteiskunnalle sen, miten se yhteiskuntaa palvelee. Samalla säännöt muodostavat sopimuksen ammattikunnan ja yhteiskunnan välillä.  Ruotsissa on päädytty käyttämään ICAn sääntöjen ruotsinnettua versioita. Suomessa arkistoyhdistys on laatinut omat säännöt, joita on esitelty mm. vuosi sitten arkistopäivillä. Valitettavasti säännöt eivät vielä ole yleisesti saatavilla internetissä.

Tyytyväisiä, vaikka huonosti palkattuja

Valtaosa, 84 % kyselyyn vastanneista oli Ruotsissa tyytyväinen ammatinvalintaansa. Tyytyväisiä oltiin nimenomaan työtehtäviin; hieman yli puolet oli tyytymätön palkkaansa. Ruotsalaisten arkistoammattilaisten vuoden 2001 keskipalkka oli 2465 euroa kuukaudessa, eli suurin piirtein sama kuin se on suomalaisilla kollegoilla nyt.

Wennström toteaa yhdeksi alan suurimmista ongelmista näkymättömyyden: ammattikunta on kooltaan pieni eikä näy erityisesti julkisuudessa. Arkistojen päivä mainitaan yhtenä keino muuttaa tilannetta. Toinen keino on tietotekninen profiloituminen: se saattaa tuoda alalle sekä statusta että palkkaa. Tässäkin kollegat naapurimaissa lienevät samassa tilanteessa. Vertailun vuoksi olisi hyvä tehdä vastaava selvitys myös Suomessa.

(Julkaistu Faili 2/2007, s. 26–27) 

Mainokset
Aiheet:Ammattilaiset
  1. Ei komnentteja
  1. Ei paluuviitteitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: