Etusivu > Ammattilaiset, Sähköiset > Arkistoammattilainen ja sähköiset aineistot (osa I)

Arkistoammattilainen ja sähköiset aineistot (osa I)

Yksi Upsalan arkistopäivillä viime vuonna tutkimustaan esitelleistä ruotsalaisista jatko-opiskelijoista oli Mari Runardotter. En ollut silloin esityksen perusteella erityisen vaikutettu tuloksista, koska niissä ei tuntunut olevan paljoakaan ”uutta”. Nyt Runardotterin lisensiaattityö, joka käsittelee arkistoammattilaisten kokemuksia ja käsityksiä sähköisestä säilyttämisestä, on valmis, ja olen hieman tullut toisiin aatoksiin. Yliopistosta katsellen työ avautuu toisesta näkökulmasta ja tekstin perustella siitä saa paremman käsityksen.

Kun arkistot ovat tutkimuksellisesti melko kartoittamaton alue, on luonnollista, että tulokset ovat luonteeltaan enemmän deskriptiivisiä kuin selittäviä. Tutkimuksen merkitys on silloin siinä, että se tuo ulkopuolisten näkyville tieteelliseen keskusteluun sen arkipäivän, jossa arkistoammattilaiset mutu-tuntumallakin tietävät elävänsä. Lisäksi Runardotter tekee hyviä havaintoja:

  • Arkistoammattilaiset tuntevat vastuuta sähköisistä asiakirjoista, koska he ovat hyvin  perillä siitä, mitä säädöksissä edellytetään.  Samalla lainsäädäntö tuottaa turvattomuutta, koska todellinen tilanne poikkeaa sen vaatimasta
  • Ääneenlausumaton odotus organisaatioissa on, että sähköinen säilyttäminen on (vain) arkistonhoitajien murhe
  • Oma rooli organisaatiossa koetaan epäselväksi, koska asema on tunnustettu vain paperiaineistojen osalta. Oman työn osalta arkistonhoitajilla on kuitenkin vahva identiteetti
  • Arkistonhoitajia ei huomioida uusia tietojärjestelmiä hankittaessa, mutta samanaikaisesti heidän odotetaan jotenkin huolehtivan vanhoista järjestelmistä
  • Laajemmista yhteiskunnallisista merkityksistään huolimatta arkisto nähdään organisaatiossa vain tukitoimintona
  • Organisaatioissa ei ymmärretä sähköisestä säilyttämisestä koituvia kustannuksia vaan niiden ilmeisesti kuvitellaan jotenkin sisältyvän tietotekniikan kokonaismenoihin

Runardotter arvelee, että jos organisaatioissa olisi sähköisestä säilyttämisestä yhteinen näkemys ja strategia, arkistoväki valittaisi resurssien puutetta vähemmän. Puuttuva viestintä ja yhteistyö johdon, IT- ja arkistoammattilaisten kesken on ratkaisujen löytymisen suurin ongelma.

Mainokset
  1. Ei kommentteja.
  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: