Etusivu > Ammattilaiset, Koulutus > Generalistien aika on ohi

Generalistien aika on ohi

AAYn 85-vuotisjuhlissa v. 2005 viriteltiin keskustelua käynnissä olevasta kehityksestä. Väitettiin, ettei enää ole yhtä arkisto- ja asiakirjahallinnan ammattikuntaa, vaan professio on jakaantumassa. Silloin ajatus ei herättänyt suurta vastakaikua.

Epäilen, että se oli uusi ja yllättävä. Arkisto- ja asiakirjahallinnon ammattilaisten kahtiajako on muualla tapahtunut ”ja” -sanan kohdalla. Me suomalaiset olemme ylpeilleet sillä, että täällä arkisto- ja asiakirjahallinto ovat kulkeneet käsi kädessä. Syvällisten erojen näkeminen näiden kahden alueen välillä on tuntunut vieraalta ja keinotekoiselta. Tietoteknistyminen on pakottanut muuta maailmaa samoille linjoille: siellä missä asiakirjahallinto ja arkistotoimi ovat olleet voimakkaasti eriytyneitä, osapuolet joutuvat nyt toimimaan yhdessä. Me olemme siis aina olleet oikeassa?

Asia ei ole noin yksinkertainen. Käynnissä on monia trendejä eivätkä ne kaikki vie samaan suuntaan. Kyse ei ole pelkästään asiakirjahallinnon ja arkistotoimen suhteesta. Näkyvissä on muitakin rajalinjoja.

Aineistot ovat voimakkaasti eriytyneet, samoin tavat hallita ja käyttää niitä. Joka virastossa ei enää ole manuaalista diaaria, kuten oli puoli vuosisataa sitten. Sähköiset aineistot poikkeavat paperisista. Yksityishenkilöiden arkistot ovat muusta poikkeava ryhmänsä. Sähköinen asiakirjahallinto ja sähköisten aineistojen pitkäaikaissäilytys ovat sähköisen toimintakentän sisällä omia alueitaan. Liikemaailmassa on aina toimittu julkishallintoon verrattuna erilaisessa kontekstissa ja toisilla pelisäännöillä. Ero tässä tuntuu kasvaneen. Koulutus, johtaminen, suunnittelu, tietopalvelu, säilyttäminen — kaikki vaativat hieman erilaisia taitoja. Asiakirjahallinto vaatii muutakin osaamista kuin päätearkiston tarpeiden ymmärtämisen. Erityisaineistojen määrä on digitalisoitumisen myötä kasvanut.

Yksilötasolla eriytyminen on mielestäni tapahtunut tosiasia. Tuskin on ketään, joka voisi pelata mitä tahansa paikkaa tällä erilaisten aktiviteettien kentällä. Hyvin harva on uskoakseni lähellä sen vaatimaa tietotaidon tasoa, vielä harvempi edes tavoittelee sitä: useimmat ovat suosiolla valinneet jonkin tehtäväalueen tai elinkaaren vaiheen omakseen.

Generalistien aika näyttäisi siis olevan ohi, jos heitä koskaan on ollutkaan. Ruotsalaisen ammattiyhdistyksen historiikista käy ilmi, että siellä tämä kehitys on jo tunnustettu selviö: kysymys on vain siitä, kuinka voimakasta eriytyminen loppujen lopuksi on ja mitä johtopäätöksiä siitä pitäisi tehdä.

Perusosaaminen on mielestäni selvästi sama, olivatpa aineistot, tehtävät, toimintakonteksti ja elinkaaren vaihe mikä tahansa. Mikä on perusosaamista, mikä minkin alueen erityisosaamista ja mikä on kunkin koulutustahon rooli, on kuitenkin selkiintymätöntä. Kaikki tahot pyrkivät tällä hetkellä kouluttamaan enemmän tai vähemmän alan yleistaitajia, joille mikään arkistollinen ei ole vierasta. Todellisuudessa tulos ei ole aivan tämä. Jokaisella on koulutuksessa vahvuutensa, mutta profiloituminen eri alueille ei ole kovin julkituotua, ehkei aina tietoistakaan.

Mainokset
Kategoriat:Ammattilaiset, Koulutus
  1. Ei kommentteja.
  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: