Etusivu > Ammattilaiset, Muistiorganisaatiot > Sinustako ”kamisti”? (100. blogikirjoitus)

Sinustako ”kamisti”? (100. blogikirjoitus)

Luettavana on kirja, jossa visioidaan informaatioalan tulevaisuutta. Yksi kirjoittajista on sitä mieltä (jos ymmärrän hänet oikein), että kirjastot muuttuvat eräänlaisiksi arkistoiksi. Niillä ei ole enää roolia ensisijaisesti tiedontarjoajina, koska tietoverkoissa tieto saadaan suoraan tuottajilta. Myöskin rooli ”kytkentäkeskuksena”, jonka kautta käyttäjät pääsevät eri lähteisiin, vähenee. Hakukoneet ja internet-palveluiden tarjoajat huolehtivat parhaiten tiedonhausta. Niinpä kirjastoille jää arkistojen lailla rooli luotettavina säilytyspaikkoina, jotka valvovat ja pitävät huolta kokoelmistaan.

Arkistoihmisen ei pitäisi mennä naapurin tontille, mutta tämä kuulostaa järkeenkäyvältä. Otsikko tämän päivän Helsingin Sanomissa ”Oslon yliopisto aikoo polttaa arvokkaan sanomalehtikokoelman” tuntuu ensisilmäyksellä olevan sitä vastaan: miten luotettava on säilytyspaikka, joka hävittää aineistojaan? Mutta toisaalta, näinhän arkistotkin tekevät harkitun suunnitelmallisesti. Lisäksi lopputuloshan olisi äärimmäisyyksiin vietynä arkistomaailman kaltainen: tieto olisi uniikkia ja ainoastaan yhdessä paikassa. Esimerkiksi Helsingin Sanomien vanhempia numeroita löytyisi vain Kansalliskirjastosta.

Silti tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti hankalaa. Yksi Osmo A. Wiion laeista on, että lyhyellä tähtäimellä muutos yliarvoidaan, pitkällä tähtäimellä se aliarvioidaan. Visioissa korostuvat asiat, joiden nähdään visiointihetkellä olevan idulla. Niiden kuvitellaan yleistyvän tavatonta vauhtia (esimerkkinä digitv:n interaktiiviset palvelut tai tv:n katsominen kännykällä) ja maailman olevan sen myötä toisenlainen. Näin ei yleensä käy, mutta jälkikäteen huomataan muutoksen olleen pidemmällä aikavälillä toisenlaista ja suurempaa kuin oli kuviteltukaan. Tästä näkökulmasta visio kirjastojen ”arkistojenkaltaistumisesta” on luultavasti yksipuolinen ja väärä.

Puhe informaatioammattien yhdentymisestä on osin hypetystä. Lähentymistä tapahtuu, mutta sen ei pitäisi estää näkemästä eroja.

Hyvä esimerkki on sähköinen pitkäaikaissäilytys. Meille ollaan rakentamassa yhteistä muistiorganisaatioiden pitkäaikaissäilytysjärjestelmää. Se on järkevä hanke sikäli, että bittien hengissä pitäminen on aina samanlaista sitten kun aineistot metatietoineen ovat olemassa. Asiakirjan ja julkaisun säilyttäminen ei teknisesti eroa. Pitkäaikaissäilytyksen ongelmat ja ratkaisut ovat samat. OAIS-mallin mukaisesti säilytysjärjestelmissä voidaan abstraktilla tasolla hahmottaa samat toiminnot, riippumatta siitä, mitä säilytetään. Aineisto on aina vastaanotettava, sitä on hallittava jollain tavoin, asiakkailta tulee kyselyjä, vastaukseksi toimitetaan informaatiota, metatietoa tarvitaan ymmärrettävyyden takaamiseksi jne.

Tämän ei pitäisi kätkeä sitä, että tähän yhdenmukaisuudet sitten jäävät. Konteksti, jossa informaatio syntyy, miten tietoa käytetään, miten sitä täytyy hallita, miten käyttöoikeudet määräytyvät, mistä kerätään metatietoa ja miten metatieto muuttuu elinkaaren aikana, on erilaista. Luultavasti käyttäjäkunnat, tietotarpeet ja tapa, jolla tietoa haetaan, poikkeavat myös.

Eri muistiorganisaatioiden olemassaoloon on omat perusteensa. Ne eivät katoa sähköisessäkään toimintaympäristössä. Ammattikunnat eivät ole sulautumassa ainakaan siinä mielessä, että olisi olemassa vain yksi osaamisen kirjo, joka jatkossa riittää kaikille. Yhdentymistä voi kuitenkin tapahtua toisinpäin: yhdeltä henkilöltä saatetaan yhä useammin odottaa sellaista osaamisen yhdistelmää, joka ei enää mahdu perinteisten ammattikuntien rajoihin. Tässä mielessä ollaan ehkä kulkemassa kohti kirjasto-arkisto-museoammattilaisia, ”kamisteja”.

Mainokset
  1. Kati Vänttinen
    keskiviikko 24.9.2008 15:04

    Onnea sadannen merkinnän johdosta! Ja kiitos mielenkiintoisesta pohdinnasta jälleen kerran.

    Informaatioammattien tulevaisuutta on vaikea ennustaa muutoin kuin toteamalla, että niillä ON tulevaisuus. Mielelläni allekirjoitan pohdintasi perinteiset ammattikuntien rajat ylittävästä osaamisen yhdistelmästä.

    Pitäisi varmaan lisätä omalle lukulistalle toi mainitsemasi kirja. Voitko postata julkaisun tarkemmat tiedot?

  2. keskiviikko 24.9.2008 15:52

    Kirja on seuraava: Nicholas, D. & I. Rowlands (toim.) (2008). Digital consumers. Reshaping the information professions. London, Facet. Blogimerkinnän pohjana on Michael Mossin kirjoittama luku ”The library in the digital age”.

  1. Ei paluuviitteitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: