Tutkijayhteisöä kohti

Tänään saimme Ruotsista raportin, jossa on vertailtu mm. arkistotieteen ja informaatiotutkimuksen opetusta eri Pohjoismaissa (Nationell bild. Granskning av utbildningarna inom kulturvård och ABM-området. Rapport 2008:45 R. Stockholm, Högskoleverket, 2008). Suomen osalta kirjoittaja, ilmeisesti arkistoneuvos Orrman, toteaa seuraavasti käytyään käpi eri yliopistojen arkistotieteen koulutustarjontaa:

”Alla utbildningsprogram  som nämnts ovan har det gemensamt att de är yrkesinriktade och att undervisningen sker i samarbete med respektive landsarkiv  (Åbo, Jyväskylä, Joensuu). Det enda undantaget är Tammerfors, där arkivutbildningen äger rum inom ramen för disciplinen informationsvetenskap. Där finns två lärare i arkivvetenskap med arkivvetenskapligt relaterad doktorsexamen i informationsvetenskap, vilka även har högre arkivexamen. Man kan hävda att det i Tammerfors fnns en reell vetenskaplig miljö med förutsättning för arkivvetenskapliga studier på fördjupad (avancerad) nivå, eftersom högre högskoleexamen där omfattar även andra relevanta ämnen inom informationsvetenskaperna. Ingen av lärarna vid de övriga universiteten har i skrift behandlat arkivrelaterad problematik, och denna kunskap förmedlas därför av  landsarkivens  tjänstemän  som blott undantagsvis har högre  forskarutbildning. Man kommer därför antagligen att ta hjälp från Tammerfors i undervisningen.”

Tätä siteeraa mielellään, koska se on sekä rohkaisevasti sanottu että vastaa omaa arviotani tilanteesta. Asiakirjahallinnan tutkimusyhteisö on silti vasta muodostumassa. Yksi pääsky tai kaksi tohtoria ei vielä tee kesää. Edellytykset ovat kuitenkin olemassa. Eteenpäin mennään. Olen optimisti.

Olen aina arvostanut Eljas Orrmanin kykyä iskeä tutkijan tappajan vaistolla tärkeisiin kohtiin. Hän on kirjoittanut mm. Pentti Renvallista arkistoteoreetikkona ja provenienssiperiaatteen tulosta Suomeen. Huomasin raportista, että Max Engmanin juhlakirjassa (2005) on minulta huomaamatta jäänyt kirjoitus: ”Riksarkivet – en forskarskola för historiker?”. Kuulostaa jälleen mielenkiintoiselta! Ikävä kyllä, nämä arkistohistorialliset tutkimukset ovat hajallaan siellä täällä ja joskus vaikeasti saatavilla. Joku tekisi suomalaiselle arkistomaailmalle palveluksen kokoamalla ne yhteen. Samalla ne voisi julkaista suomeksi, jolloin ne olisivat laajemman lukijakunnan ulottuvilla.