Archive

Archive for elokuu 2009

Todistus

perjantai 28.8.2009 Jätä kommentti

Wikipediassa sattui silmään tieto, jonka mukaan ”in 1934 Erwin Panofsky published an article entitled Jan van Eyck’s ’Arnolfini’ Wedding in the Burlington Magazine, arguing that the elaborate signature on the back wall, and other factors, showed that it was painted as a legal document recording a marriage”.

Arnolfinit

Nopea googleutuminen paljasti, että tulkinnasta ollaan montaa mieltä. Mahtoiko Panofsky myös tosiaan tarkoittaa, että maalaus (v. 1434) olisi ”asiakirja” niin kuin Wikipedia antaa ymmärtää? Taidehistoria ei ole alaani, joten en ryhdy arvailemaan.

Muuten se ei tunnu aivan mahdottomalta sen vähän varassa, mitä olen aiheesta lukenut. Kerrotaan, että kun kreivi Warennen piti osoittaa sukunsa normannivalloituksesta periytyvät oikeudet, hän näytti Edward I:n (1239–1307) tuomareille miekan todeten ”tässä on minun todisteeni”. Esineitä käytettiin palauttamaan tapahtumia mieliin (edelleenkin meillä on vihkisormuksia sormissa). Maalaus on suorastaan nerokas ”asiakirja” tavalliseen esineeseen verrattuna.

Kategoriat:Arkistohistoria

Arkivet.ning.com

perjantai 21.8.2009 Jätä kommentti

Olen joskus keskustellut suomalaisten kollegojen kanssa ammatillisten nettipalvelujen kehittämisestä. Mitään ei ole tapahtunut. Palvelujen ylläpitäminen vaatii rahaa ja vaivannäköä, joten on ymmärrettävää, ettei siihen haluta sitoutua.

Kaikki on kuitenkin tullut helpommaksi. Ning.com:iin voi kuka tahansa perustaa yhteisön muutamassa minuutissa, ilmaiseksi. Niinpä ruotsalaisilla on jo arkivet.ning.com. Yhteisö on suomenkielinen, jos sen suomalainen perustaa. Oli ainakin, kun itse kokeilin.

Ning on palveluna aika näppärä. Tosin ulkoasuvaihtoehtoja on aika vähän (räätälöimällä värejä saa lisää, mutta siihen vaaditaan vankempaa visuaalista silmää). En myöskään  ymmärrä, miksi jokaiseen yhteisöön täytyy kirjautua erikseen, jos on jäsenenä useammassa. Tämähän on täysin mahdollista. Alaltakin on ruotsalaisten lisäksi Ningissä ainakin jo archives20.ning.com ja  recordsmanagement2.ning.com -yhteisöt.

Kategoriat:Web2.0

Asiakirjat ovat kuin valo

tiistai 18.8.2009 Jätä kommentti

Northumbrian yliopiston uusin records management -podcast kannattaa jokaisen arkistoteoriasta kiinnostuneen kuunnella (linkki ohessa Twitterissä). Siinä James Lappin (britti) ja Joan Evans (australialainen) keskustelevat asiakirjojen elinkaaren jatkumomallista, sen taustasta, eroista perinteiseen elinkaarimalliin, merkityksestä käytännölle ja siitä, kumpi syntyikään  ensin, akateeminen tutkimus vai käytäntö. Samalla selviää jotain mm. David Bearmanin vaikutuksesta Australiassa ja anglosaksisen maailman sisäisistä eroista. (Myös tämän merkinnän kryptinen otsikko tulee tulkattua.)

Kategoriat:Ajankohtaista

Taksikuitti vai pöytäkirja

tiistai 18.8.2009 Jätä kommentti

Reijo Valta ihmettelee blogissaan, miksi Suvi Lindén oli joutunut etsimään taksikuitin osoittaakseen poissaolonsa kokouksesta. Eikö pöytäkirja olisi parempi todiste?

Pöytäkirjadokumentin luontiaikaan vilkaisu selvitti asian. Sähköinen pöytäkirja oli luotu 17.8.2009 10:14:18. Siis eilen, taksikuitin löytymisen jälkeen. Juuri tällaisesta menneisyyden manipuloinnista on peloteltu koko sähköisen asiakirjahallinnon ajan. Sähköisessä muodossa olevia asiakirjoja on helppo ja (lähes) jälkiä jättämättä muutella kulloistenkin valtaapitävien tarpeiden mukaan.

Kalevassa asiasta lisää.

Kategoriat:Yhteiskunta

Miten arkistot saadaan puhumaan pervoa?

tiistai 18.8.2009 Jätä kommentti

Kuten arkistolaitoksen postituslistalla uutisoitiin, tulossa on syyskuussa seminaari Arkiston hiljaisuudet – kuinka lähestyä arkistoa queer-näkökulmasta. Sitä odotellessa voi lukea kirjoituksen Pervot arkistot ja kaapit — tutkimusaineistojen toisinajattelemisesta, jossa mielenkiintoisia ovat eritoten Tuula Juvosen ajatukset muisti-instituutioiden hallussa olevista arkistoista. Juvonen on ilmeisesti ainoana kirjoittajista käyttänyt nimenomaan ”oikeita” arkistoja lähteenään. Tässä yksi lainaus:

Minua kiinnostaa muisti-instituutioiden  yhteydessä juuri tuo aineistojen katoaminen. Arkistokäytäntöjä tarkastellessa on ilmeistä, että lahjoittajat voivat ensinnäkin itse sensuroida lahjoituksistaan pois heteronormia haastavia aineistoja, jolloin tutkijan tehtäväksi jää aukkoisten aineistojen työläs tulkitseminen.  Toisinaan taas vainajan sukulaiset voivat asettaa tekemilleen lahjoituksille ankaria salassapitoehtoja. Arkistonhoitajat puolestaan voivat jatkaa kaapittamista edelleen sillä, että he  jättävät hienotunteisesti mainitsematta kokoelmien yhteydessä, että kyseinen henkilö eli vuosikymmeniä parisuhteessa toisen samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa – vaikka vain viikonkin kestänyt avioliitto mainittaisiin aina taustatiedoissa. Arkistonhoitajat voivat myös jättää järjestämättä, yksilöimättä tai luetteloimatta arkaluontoisena pitämiään aineistoja, jolloin ne näkyvät katalogeissa työlään oloisesti vain  vaikkapa  sekalaisina kirjeinä. Toisinaan  arkistonhoitajat myös  seulovat  talletettuja  aineistoja  sellaisella tavalla,  että  ei-normatiiviselle  tutkimukselle keskeistä aineistoa  tuhoutuu peruuttamattomasti. Tämä  osoittaa, miten arkistokäytäntöjen yhteydessä kaapin logiikka, eli tietämättömyyksien  systemaattinen  rakentaminen,  voi esiintyä monin eri tavoin.

Postmodernit arkistoteoreetikot ovat jo pitkään tuoneet esille samaa ajatusta arkistonhoitajan aktiivisesta vaikuttamisesta asiakirjojen kautta muodostuvaan kuvaan.

Kategoriat:Ajankohtaista, Tutkimus

Osana Eurooppaa

maanantai 10.8.2009 Jätä kommentti

Olen ilmeisesti päässyt taas mukaan puhumaan IIAS:n 19. arkistopäiville Triesteen. Viesti löytyi spammilaatikosta liian myöhään, mutta järjestäjät suostuivat ystävällisesti pidentämään papereiden jättöaikaa.

Vaikka suhtaudun hieman kriittisesti tapahtumaan nimenomaan tieteellisenä (kontra ammatillisena) foorumina, niin IIAS:n konferenssilla on arvonsa. Uusimmassa Der Archivarin numerossa (2/2009) Joachim Kemper Münchenista toteaa (hän on tosin instituutin tulokasjäsenä jäävi puhumaan), että IIAS:n  ”International Archival Day kuuluu epäilemättä merkittävimpiin eurooppalaisiin arkistokokouksiin. Saksalaiselta kielialueelta tulevalle se tarjoaa lisäksi ajankohtaisen katsauksen kollegoiden kokemuksiin ja ongelmiin ennen kaikkea keskisen itä-Euroopan naapurivaltioissa”.

Näinpä. Asiakirjahallinnan käytännöt vaihtelevat maasta toiseen. Me olemme traditioinemme osa Eurooppaa. Siksi on absurdia, että englanninkielen hallitsevan aseman vuoksi on helpompi saada tietoja Australiasta kuin monista naapurimaista. Euroopan sisällä on monenlaisia kielimuureja, joita on itse vaikea ylittää, ja joita on mahdoton vaatia opiskelijoiden ylitettäväksi lukuunottamatta hyppäystä englanninkieliseen (ja jo ehkä varauksin) ruotsinkieliseen maailmaan. Olisi mielenkiintoista tietää esimerkiksi, miten asiakirjahallinnon ja arkistotoimen suhde hahmotetaan Italiassa, mutta tästä onkin italiaa osaamatta jo vaikea saada kuvaa.

IIAS:n kokouksessa näyttää olevan tällä kertaa puhujia Bosnia-Hertsegovinasta, Bulgariasta, Espanjasta, Italiasta, Israelista, Itävallasta, Kanadasta, Kreikasta, Kroatiasta, Montenegrosta, Puolasta, Ranskasta, Saksasta, Sloveniasta, Slovakiasta, Suomesta, Turkista, Ukrainasta, Valko-Venäjältä ja Yhdistyneistä kuningaskunnista. Ei hassummat euroviisut. Vastaavia ei liene liikaa. Täällä meillä olisi pohjoismaiset arkistopäivät, mutta miten ne voisivat asiallisesti toimia hyvin, kun jokainen puhuu äidinkieltään (luonnollisesti äidinkieleltään suomalaisia lukuunottamatta) ja  ruotsalaisillakin on vaikeuksia ymmärtää jo norjaa.

Kategoriat:Tilaisuudet

Tunnettuja arkistonhoitajia III

Kolmas tunnettu arkistonhoitaja on tähän mennessä esitellyistä vähiten tunnettu ja vähiten arkistonhoitaja. Historiantutkijat ja -harrastajat kuitenkin muistavat Lars Gabriel von Haartmanin (1789–1859), jonka virkauraan kuuluu myös toimiminen Suomen asiain komission (1809–1811) arkistonhoitajana Pietarissa.

Kategoriat:Arkistohistoria