Arkisto

Archive for marraskuu 2009

Historioitsijat ja digiaineistot

maanantai 30.11.2009 Jätä kommentti

En harmikseni päässyt Kansallisarkiston seminaariin digitaalisista aineistoista historiantutkimuksessa. Jyrki Ilvan yhteenveto tilaisuudesta löytyy kuitenkin Digitaalinen kirjasto -blogista. Vuoropuhelu käyttäjien kanssa tuntuu tässäkin tapauksessa olleen se tilaisuuden ehkä antoisin osa. Historiantutkijoiden ajatukset ovat mielenkiintoisia, mutta eivät aivan yllättäviä. Historiantutkijoiden tiedonhankinnasta on myös tutkimusta.

Kategoriat:Sekalaista, Tiedonhaku

Mistä tuota tietoa oikein tulee?

tiistai 24.11.2009 Jätä kommentti

Arkistoammattilaiset näyttävät olevan tutkijoille usein tärkeämpi tietolähde kuin mitä he ehkä itse tulevat ajatelleeksi.

Tutkijoiden tiedonhankintaa tutkitaan, mutta joku voisi tehdä opinnäytteen siitä, mistä arkistoammattilaisten tietämys on peräisin. Olen ollut työssä arkistossa, jonka ns. vanhan kaartin aineistojen tuntemus oli suorastaan legendaarista. Se oli hankittu kovalla työllä, tekemällä 1960- ja 1970-luvuilla tuhansia selvityksiä arkistoista erilaisiin eläke- ja muihin tarkoituksiin. Sen jälkeen työhön tulleilla ei yksinkertaisesti voi olla samaa tuntumaa asiakirjoihin, koska näitä selvityksiä ei enää yhteiskunnassa tarvita. Kuitenkin nuoremmillekin muodostuu hiljalleen tietämystä asiakirjoista. Olisi mielenkiintoista tietää, miten osaaminen välittyy ja mistä se muodostuu: mikä on esimerkiksi arkistohakemistojen, kirjallisuuden, työyhteisössä toisilta opitun ja itse tehdyn järjestämistyön merkitys?

Kategoriat:Tiedonhaku

AC+erm ja Sqworl

torstai 19.11.2009 Jätä kommentti

Northumbrian yliopiston AC+erm-projektista (Accelerating Positive Change in Electronic records Management)  kertovassa tiedotteessa oli viittaus siihen, että resurssit löytyvät myös Sqworlistä. Minulle uusi palvelu. Aika näppärä!

Kategoriat:Ajankohtaista

Digimies ja kryptinen ongelma

tiistai 17.11.2009 Jätä kommentti

Digimiehen seikkailuissa on ilmestynyt uusi jakso:

Kategoriat:Kevyempää

Kenkiä suutarin lapsille

maanantai 16.11.2009 Jätä kommentti

Kenttätykistörykmentti 2:n arkistoon 1920-luvulla toimittamat tositteet

Äskettäin ilmestyi Ilkka Mäkisen toimittama Suomen yleisten kirjastojen historia. Ensi vuonna on tulossa Suomen museoiden historiikki. Eikö jotain vielä puutukin? Suomen arkistojen ja asiakirjahallinnon kehityksestä ei ole kokonaisesitystä. Arkistolaitoksen historiasta autonomian ajalla on yksi teos, mutta muuten arkistohistoriassa on suuria aukkoja. Suomalaisen asiakirjahallinnon kehitystä ei esimerkiksi ole kovin paljon selvitetty. Asiakirjahallintoa on toki ollut jossain muodossa vuosisatoja, vaikka itse termi tuli käyttöön vasta 1980-luvulla.

Tuntuu ehkä yllättävältä, että historiantutkimuksen puute vaivaa alaa, joka yleisesti mielletään (ja osin väärin) nimenomaan historiantutkimuksen palvelijaksi ja jolla työskentelevät ovat perinteisesti opiskelleet yliopistossa historiaa. Se ei ole pelkästään suomalainen ilmiö.

Hei, meitä mollataan!

lauantai 14.11.2009 Jätä kommentti

Jon Steward etsii showssaan Grateful Deadille arkistonhoitajaa. Suosittelen yhden kommentoijan ohjetta: ei pidä ottaa liian vakavasti.

Kategoriat:Kevyempää

Monikielistä, ei monimielistä

perjantai 13.11.2009 Jätä kommentti

Tämä viikko on kulunut Kansainvälisen arkistotieteellisen instituutin (IIAS) konferenssissa Italian Triestessä. Päällisin puolin IIAS:n kokoukset eivät eroa vaikkapa pohjoismaisista arkistopäivistä. Yksi ero kuitenkin on: puhujat ovat valtaosin instituutin jäseniä. Instituutti täytti tänä vuonna 25 vuotta. Niinpä monet instituutin jäsenistä tuntevat toisensa jo vuosikymmenten takaa. Illallispöydässä kävi monikielinen puheensorina, kun englantia, saksaa, italiaa, ranskaa ja slaavilaisia kieliä puhuttiin ristiin.

IIAS:n puhujia

Kuvassa on instituutin pitkäaikaisia jäseniä ja konferenssin puhujia. Vasemmassa reunassa ottaa kuvaa prof. Mihail Vasiljevitsh Larin (Venäjä, ВНИИДАД). Hänen vieressään istuvat Andrei Rybakou (Valkovenäjä,
БелНИИДАД), Jozef Hanus (Slovakia, uusi valtionarkistonhoitaja), Robert Nahuet (Kanadan kansalliskirjasto ja -arkisto) sekä Marie-Claude Delmas (Ranskan kansallisarkisto). Takarivissä Rybakoun ja Hanusin välissä näkyy Magdalena Marosz Krakovan kaupunginarkistosta. Magdalena kertoi tehneensä takavuosina näyttely-yhteistyötä Helsingin kaupunginarkiston kanssa.

Tarkoitus on kirjoittaa Failiin sisällöistä vakavammin ja enemmän, joten tässä vain hiven arkistotriviaa: Valkovenäjällä on kolme kansallisarkistoa, koska ”kansallisarkiston” nimellä kulkevassa laitoksessa voidaan maksaa parempaa palkkaa.

Kategoriat:Tilaisuudet

Muistitieto

perjantai 6.11.2009 Jätä kommentti

Arkistoyhdistyksen perinteisen marraskuun seminaarin aiheena oli tänä vuonna muistitieto. Mielenkiintoisia esitelmiä, mutta kuulijoita ehkä vähemmän kuin jonain muina vuosina. Yksi syy voi olla se, ettei meillä mielletä organisaatioiden arkistonhoitajien tehtäväksi dokumentoida tapahtumia keräämällä muistitietoa, kuten joissain muissa maissa.

Vuoden arkistoteko myönnettiin Berndt von Frenckellille (kuvassa vas.) ja Päivi Hovi-Wasastjernalle (äär. oik.) Frenckellin kirjapainon arkiston pelastamisesta ja luovuttamisesta Elinkeinoelämän keskusarkistoon. Kunniamaininnan sai arkiston eläkkeelle jäänyt johtaja Matti Lakio elämäntyöstään. Lämpimät onnittelut kaikille!

Vuoden arkistoteko -tunnustuksen saajat

Kategoriat:Ajankohtaista

Hyvä loppu

sunnuntai 1.11.2009 Jätä kommentti

KKK

Kanavassa (6/2009) Kimmo Rentola kirjoittaa:

”Monista keskeisistä asioista suojelupoliisin arkistossa näkyy vain vähän riitettä. – – Papereiden puute ei merkitse sitä, etteikö suojelupoliisissa olisi oltu asioista selvillä ja jopa kirjattu niitä. Kaikki paperit eivät vain koskaan päätyneet arkistoon, mitä vastavakoilun pitkäaikainen päällikkö Arvi Koli valitti viraston käyttöön laatimissaan muistelmissa. Eläkkeelle lähtiessä omaa operatiivista jäämistöä oli tapana hävittää. Parhaat jäämistöt arkistoon on saatu niiltä, jotka eivät ehtineet putsata työpöytäänsä ja kaappejaan, vaan kuolivat äkillisesti työnsä ääreen, kuten Alpo Neuvonen 1986.”

Aikaisemmin virkamiehet toimivat viranomaisen asiakirjojen kanssa miten lystäsivät, toivottavasti eivät enää. Kaarlo Wirilander kertoo matrikkelissaan, että 1800-luvun armeijan papereita tuhosivat ennen kaikkea sotilaat itse:

”Militäärinen arkistopieteetin vajavaisuus runteli sangen tuhoavasti ja täysin umpimähkäisesti [asiakirja]sarjoja – – Tämä autonomian ajan asiakirjamakulointi perustui yhä jatkuneeseen vanhaan katsomustapaan – – että virkapaperit olivat kuten virat ja virkatulotkin virkamiesten henkilökohtaista yksityisomaisuutta. Paperilla oli jo vanhastaan ollut kovaa kysyntää ampumatarvikepajoissa, joten kannatti siis hyvinkin kaupata patruunaverstaaseen ’kansallisen sotaväen’ historiaa.”

Tutkijalle koko organisaation nopea loppu voi olla eduksi. Erään historian professorin mukaan paras arkisto jää, jos organisaatio katoaa niin vikkelään ettei se ehdi papereitaan hävittää ja seuraajakin on niihin vailla mielenkiintoa.

Tällainen on Suomessa Kenraalikuvernöörinkanslian arkisto. 15. maaliskuuta 1917 kenraalikuvernööri Seyn lähetti Pietariin viestin, jossa hän kertoi kaiken olevan maassa rauhallista. Seuraavana päivänä hänet saatettiin itse vangittuna Pietarin junaan vartijan huutaessa ”guljai sabak” (kävele, koira!). Arkisto unohtui Kansallisarkiston holviin, koska tsaarinvalta oli ollutta ja mennyttä. Se ei edes kärsinyt vallanvaihdossa mitenkään, vaikka muuten venäläisiä asiakirjoja kärrättiin paperitehtaisiin ja ajettiin maakuoppiin.

Samassa Kanavan numerossa on toinenkin arkistoja sivuava kirjoitus. Timo Vihavainen kirjoittaa, että kulttuurin jatkuva kehitys edellyttää ”jokaiselta sukupolvelta ensin vanhan kulttuuriperinnön omaksumista,  mikä tapahtuu vain elämän mittaisella työllä”. Historian osalta edellytykset tälle ovat heikkenemässä, kun venäjää ja ruotsia ei enää osata.

Kategoriat:Arkistohistoria