Arkisto

Archive for joulukuu 2009

Fahrenheit 451

sunnuntai 20.12.2009 Jätä kommentti

Ray Bradburyä lukeneet muistavat, että paperin syttymislämpötila on 451 Fahrenheitia (n. 233 °C). Asiapaperit usein joutuvat syttymispisteeseen silloin, kun valta maassa jyrkästi vaihtuu. Shpalernajan vankila paloi maaliskuun vallankumouksen jälkeen.  Vieressä roihusivat asiakirjat, sotaoikeuden pihalla. Monet Shpalernajassa vankina olleet kalterijääkärit kommentoivat tätä Sulo-Weikko Pekkolan Kalterijääkärit-kirjoissa:

”…Ystävämme kirjurit näyttivät kaikki sotaoikeuden piilopaikat. Kaikki syytöspaperit syydettiin ikkunasta pihalle kolmeen kasaan: kuolemantuomiot, elinkautiset, pakkotyöt ja sekalaiset. Sitten pistettiin tuli alle ja pitkillä seipäillä  kohennettiin sitä, jotta paksut paperipinkat pian ja täydellisesti tuhoutuisivat.” (Erik Evert Eriksson)

”Vallankumouksellisten suuressa hävittämishalussa oli sentään paljon tervettä järkeäkin, kuten esimerkiksi tutkintopöytäkirjojen, syytöksien ja santarmiraporttien polttaminen. Tähän hävitykseen ottivat myös suomalaiset osaa, ja heille oli luonnollisesti aivan erityinen nautinto hävittää Maskevitshin papereita, jotka koskivat saksalais-ystävällistä liikettä Suomessa. Jotta paperit paremmin palaisivat, pengottiin niitä pitkillä seipäillä. Sotaoikeuden ulkopuolella poltettiin täten asiakirjoja kaksi päivää.” (Björn-Eric Bahne)

”Kuinka usein tuleekaan mieleeni yö, jolloin Backbergin veljesten ja toisten ystävien kanssa purevana talviyönä seisoimme sotaoikeuden ulkopuolella. Kun katkeroitunut roskäväki hyökkäsi sotaoikeuteen, laahasi sieltä arkiston ja sytytti palaamaan asiakirjat, jotka nyt olisivat historiallisesti arvokkaita, olimme me mukana punainen nauha napinlävessä villeinä ja hurjapäisinä. Ja kun Moikan varrella sotaoikeuden ulkopuolella roviot paloivat – kaikki, mitä santarmisto ja sotalaitos oli koonnut ja vartioinut — seisoimme siellä hankoinemme kohentelemassa nuotiota, ettei yhtään meidän nimellämme varustettua paperia jäisi jälkipolville.” (Ferdinand Waldemar Lindberg)

”Shpalernajassa pistäydyin seuraavalla päivänä noutamassa muistikirjani ja puulusikkani muistoksi. Tulipalo ei ollut niitä hävittänyt. Sotaoikeuden pihalla myös pistäydyin. Siellä poltettiin arkistoa.”  (Arvo Joh. Lahti)

Kategoriat:Arkistohistoria

Arkistolaitoksen tutkimustehtävät

perjantai 18.12.2009 2 kommenttia

Valtionarkiston oppaassa vuodelta 1975 on listattu sen tehtävät tutkimuslaitoksena: järjestää ja luetteloida asiakirjoja, täydentää kokoelmia, tallettaa asiakirjoja valokuvaamalla, asettaa asiakirjoja käytettäväksi, toimittaa ja julkaista asiakirjajulkaisuja, opastaa tutkijoita, hoitaa ja täydentää käsikirjastoa, antaa aineiston perusteella lausuntoja sekä lausuntoja heraldisista kysymyksistä.

Tämä selventää minusta asiaa. Mieleen nimittäin voi tulla, että tutkimusalueisiin kuuluisi myös viranomaisten asiakirjahallinto ja arkistotoimi. Näin ei kuitenkaan ole ollut ainakaan vuonna 1975.

Kategoriat:Tutkimus

Arkistojen aukioloajat puhuttavat

torstai 3.12.2009 Jätä kommentti

Arkistojen aukioloajat puhuttavat käyttäjiä. Se on hyvä: arkistoja siis käytetään ja niiden palveluilla on ihmisille merkitystä.

Kategoriat:Ajankohtaista

Hyödyllistä faktaa ja hauskaa triviaa

torstai 3.12.2009 1 kommentti

Jos joku ei vieroksu työpiiriä sivuavaa lukemista vapaa-aikanaan, suosittelen lämpimästi prof. Tuomas Heikkilän kirjaa Piirtoja ja kirjaimia. Kirjoittamisen kulttuurihistoriaa keskiajalla. Se on erinomaisen hyvin kirjoitettu ja kauniisti kuvitettu teos, jossa on paljon asiaa helppolukuisessa muodossa. Myös asiakirjoja sivutaan monessa kohden. Yksi luku on omistettu pelkästään asiakirjakulttuurille.

Kun aikaisemmin tässä blogissa on käsitelty asiakirjoja kohdanneita tuhoja 1800-luvuilla, niin käsikirjoituksetkin ovat kärsineet—vieläpä tavoilla, joilla on yhteyksiä arkistoalaan. Ensiksikin 1500- ja 1600-luvulla keskiaikaisia pergamenttisidoksia hajoitettiin toisistaan ja lehtiä käytettiin ns. voudintilien kääreinä. Sittemmin kannet on erotettu jälleen tileistä ja luovutettu Kansalliskirjastoille. Heikkilä arvioi, että tämä ns. voutivandalismi saattoi kuitenkin olla aineistolle enemmän pelastukseksi kuin turmioksi. Sitä kautta on säilynyt ainakin osia noin 1500 eri keskiaikaisesta teoksesta.

Toinen, yllättävämpi tieto on tässä katkelmassa (s. 134):

”Tilikirjojen ohella keskiaikaisista käsikirjoituksista irroitettuja lehtiä käytettiin hyväksi monin muin tavoin. Niistä tiedetään neulotun esimerkiksi tykistön ruutiannospusseja ja ilotulitteiden panoksia. Pergamenttilehtiä myytiin satulasepille satuloiden vahvikkeiksi tai niistä voitiin kieraista kätevä tötterö mauste- ja karamellikauppiaiden käyttöön. Vielä 1800-luvulla ruotsalaisiin tilikirjoihin käsiksi päässeet arkistonhoitajat leikkelivät fragmenteista irti kauneimpia intiaaleja ja lähettivät niitä ystävilleen joulukortteina. Samoin pergamenttilehtiä käytettiin esimerkiksi urkujen valmistuksessa: eräästä tallinnalaisesta kirkosta löytyy edelleen käytössäoleva esimerkki tästä.”

Jos tieto on oikea, ei voi muuta kuin painaa päänsä tämän kollektiivisen ammatillisen häpeän edessä (lähde on vähän epämääräinen). Tämä on sikäli yllättävää, että tietääkseni 1800-luvulla nimenomaan keskiaika oli yleensä arkistoammattilaisten keskeinen huomion kohde. Uudemmat asiakirjat eivät olleet keskiaikaisten rinnalla mitään.

Hauskasta triviasta esimerkiksi käy, että suurikokoisimman säilyneen keskiaikaisen käsikirjoituksen, böömiläisen Codex Gigasin valmistaminen vaati ainakin noin 155 vasikkaa (vasikoista tämä ei tietysti ollut hauskaa). Tai että Englannin alahuone kumosi vasta vuonna 1956 lain, jonka mukaan tietyt lakitekstit oli laadittava pergamentille.

Kategoriat:Sekalaista