Etusivu > Sekalaista > Hyödyllistä faktaa ja hauskaa triviaa

Hyödyllistä faktaa ja hauskaa triviaa

Jos joku ei vieroksu työpiiriä sivuavaa lukemista vapaa-aikanaan, suosittelen lämpimästi prof. Tuomas Heikkilän kirjaa Piirtoja ja kirjaimia. Kirjoittamisen kulttuurihistoriaa keskiajalla. Se on erinomaisen hyvin kirjoitettu ja kauniisti kuvitettu teos, jossa on paljon asiaa helppolukuisessa muodossa. Myös asiakirjoja sivutaan monessa kohden. Yksi luku on omistettu pelkästään asiakirjakulttuurille.

Kun aikaisemmin tässä blogissa on käsitelty asiakirjoja kohdanneita tuhoja 1800-luvuilla, niin käsikirjoituksetkin ovat kärsineet—vieläpä tavoilla, joilla on yhteyksiä arkistoalaan. Ensiksikin 1500- ja 1600-luvulla keskiaikaisia pergamenttisidoksia hajoitettiin toisistaan ja lehtiä käytettiin ns. voudintilien kääreinä. Sittemmin kannet on erotettu jälleen tileistä ja luovutettu Kansalliskirjastoille. Heikkilä arvioi, että tämä ns. voutivandalismi saattoi kuitenkin olla aineistolle enemmän pelastukseksi kuin turmioksi. Sitä kautta on säilynyt ainakin osia noin 1500 eri keskiaikaisesta teoksesta.

Toinen, yllättävämpi tieto on tässä katkelmassa (s. 134):

”Tilikirjojen ohella keskiaikaisista käsikirjoituksista irroitettuja lehtiä käytettiin hyväksi monin muin tavoin. Niistä tiedetään neulotun esimerkiksi tykistön ruutiannospusseja ja ilotulitteiden panoksia. Pergamenttilehtiä myytiin satulasepille satuloiden vahvikkeiksi tai niistä voitiin kieraista kätevä tötterö mauste- ja karamellikauppiaiden käyttöön. Vielä 1800-luvulla ruotsalaisiin tilikirjoihin käsiksi päässeet arkistonhoitajat leikkelivät fragmenteista irti kauneimpia intiaaleja ja lähettivät niitä ystävilleen joulukortteina. Samoin pergamenttilehtiä käytettiin esimerkiksi urkujen valmistuksessa: eräästä tallinnalaisesta kirkosta löytyy edelleen käytössäoleva esimerkki tästä.”

Jos tieto on oikea, ei voi muuta kuin painaa päänsä tämän kollektiivisen ammatillisen häpeän edessä (lähde on vähän epämääräinen). Tämä on sikäli yllättävää, että tietääkseni 1800-luvulla nimenomaan keskiaika oli yleensä arkistoammattilaisten keskeinen huomion kohde. Uudemmat asiakirjat eivät olleet keskiaikaisten rinnalla mitään.

Hauskasta triviasta esimerkiksi käy, että suurikokoisimman säilyneen keskiaikaisen käsikirjoituksen, böömiläisen Codex Gigasin valmistaminen vaati ainakin noin 155 vasikkaa (vasikoista tämä ei tietysti ollut hauskaa). Tai että Englannin alahuone kumosi vasta vuonna 1956 lain, jonka mukaan tietyt lakitekstit oli laadittava pergamentille.

Kategoriat:Sekalaista
  1. Ulla
    maanantai 7.12.2009 13:29

    Haa! Kiitos vinkistä, tätä minä pyydän Joulupukilta!

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: