Etusivu > Arkistohistoria > Fahrenheit 451

Fahrenheit 451

Ray Bradburyä lukeneet muistavat, että paperin syttymislämpötila on 451 Fahrenheitia (n. 233 °C). Asiapaperit usein joutuvat syttymispisteeseen silloin, kun valta maassa jyrkästi vaihtuu. Shpalernajan vankila paloi maaliskuun vallankumouksen jälkeen.  Vieressä roihusivat asiakirjat, sotaoikeuden pihalla. Monet Shpalernajassa vankina olleet kalterijääkärit kommentoivat tätä Sulo-Weikko Pekkolan Kalterijääkärit-kirjoissa:

”…Ystävämme kirjurit näyttivät kaikki sotaoikeuden piilopaikat. Kaikki syytöspaperit syydettiin ikkunasta pihalle kolmeen kasaan: kuolemantuomiot, elinkautiset, pakkotyöt ja sekalaiset. Sitten pistettiin tuli alle ja pitkillä seipäillä  kohennettiin sitä, jotta paksut paperipinkat pian ja täydellisesti tuhoutuisivat.” (Erik Evert Eriksson)

”Vallankumouksellisten suuressa hävittämishalussa oli sentään paljon tervettä järkeäkin, kuten esimerkiksi tutkintopöytäkirjojen, syytöksien ja santarmiraporttien polttaminen. Tähän hävitykseen ottivat myös suomalaiset osaa, ja heille oli luonnollisesti aivan erityinen nautinto hävittää Maskevitshin papereita, jotka koskivat saksalais-ystävällistä liikettä Suomessa. Jotta paperit paremmin palaisivat, pengottiin niitä pitkillä seipäillä. Sotaoikeuden ulkopuolella poltettiin täten asiakirjoja kaksi päivää.” (Björn-Eric Bahne)

”Kuinka usein tuleekaan mieleeni yö, jolloin Backbergin veljesten ja toisten ystävien kanssa purevana talviyönä seisoimme sotaoikeuden ulkopuolella. Kun katkeroitunut roskäväki hyökkäsi sotaoikeuteen, laahasi sieltä arkiston ja sytytti palaamaan asiakirjat, jotka nyt olisivat historiallisesti arvokkaita, olimme me mukana punainen nauha napinlävessä villeinä ja hurjapäisinä. Ja kun Moikan varrella sotaoikeuden ulkopuolella roviot paloivat – kaikki, mitä santarmisto ja sotalaitos oli koonnut ja vartioinut — seisoimme siellä hankoinemme kohentelemassa nuotiota, ettei yhtään meidän nimellämme varustettua paperia jäisi jälkipolville.” (Ferdinand Waldemar Lindberg)

”Shpalernajassa pistäydyin seuraavalla päivänä noutamassa muistikirjani ja puulusikkani muistoksi. Tulipalo ei ollut niitä hävittänyt. Sotaoikeuden pihalla myös pistäydyin. Siellä poltettiin arkistoa.”  (Arvo Joh. Lahti)

Advertisements
Kategoriat:Arkistohistoria
  1. Ei kommentteja.
  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: