Etusivu > Tutkimus > Puolikas valtakuntaa teoriasta

Puolikas valtakuntaa teoriasta

Opiskelijat törmäävät jatkuvasti samaan ongelmaan: ilmiön lähestymiseen tieteellisessä mielessä tarvitaan teoriatausta, josta tarkastelu lähtee. Asiakirjahallinnan ongelmana on, ettei rakennuspuita tällaisen teoriataustan rakentamiseen ole alueen sisällä kovin paljon. Jotain kyllä on, mutta mitä ns. teoria täsmällisesti ottaen sanoo ja missä rajoissa, sitä ei ole yleensä eksplikoitu eikä tutkimuksella osoitettu.

Otan esimerkin. Perinteisen arkistotieteen teoreettisenä ytimenä on pidetty ns. provenienssiperiaatetta: asiakirjat säilytetään alkuperäisinä kokonaisuuksina alkuperäisessä järjestyksessä, jos sellainen on. —  Tuskin missään merkityksessä tämä on teoriana kovin kaksinen, vaikka teorialla voidaankin tarkoittaa eri asioita. Provenienssiperiaate toimii auttavasti pyrittäessä ennustamaan, miten päätearkistoammattilainen toimii kohdatessaan joukon mahdollisesti epäjärjestyksessä olevia asiakirjoja. Mihinkään muuhun se ei eksplikoidussa muodossa riitä.

Provenienssiperiaatetta ei silti ole suotta kohotettu asemaan, jossa se klassisessa arkistoteoriassa on ollut. Sen taustalla voidaan nähdä keskeisiä ajatuksia, esimerkiksi informaatiosta, jota käyttäjät tarvisevat ja joka välittyy heille asiakirjojen ollessa osa alkuperäistä kokonaisuutta. Tällaisia ajatuksia ei kuitenkaan ole täsmällisesti tuotu esiin ja testattu.

Arkistokirjallisuudesta voi mm. lukea väitteen, jonka mukaan asiakirjat eivät ole ymmärrettävissä muuten kuin omalla paikallaan arkistossa. Jokainen ammattilainen pystyy kertomaan tapauksia, jossa väärään paikkaan joutunut asiakirja on menettänyt osan merkityksestään tai muuttunut vaikeasti tulkittavaksi. Silti väite on höpöhöpöä. Pääsääntöisesti asiakirjoja käytetään vailla tietoa niiden arkistollisesta provenienssista päivittäin ilman mitään vaikeutta.  Provenienssin merkitys ei siis ole aina sama, mutta miksi, milloin ja kenelle ns. alkuperäinen kokonaisuus ja järjestys ovat tärkeitä, siitä meillä ei ole kuvaa. Valistuneita arvauksia voidaan toki esittää.

Samanlaisia ongelmia liittyy uudempaan teoreettiseen suosikkiin, asiakirjan elinkaaren jatkumomalliin. Jatkumomallista voi johtaa erilaisia väittämiä. Minun nähdäkseni malli mm. sanoo, että asiakirjatiedon elinkaaressa ei voida erottaa selvästi erillisiä osia, joissa asiakirjan käyttäjien tarpeet olisivat kovin erilaisia. Vastakohta tälle olisi perinteinen amerikkalainen elinkaarinmalli, jossa elinkaaren alkupää organisaatiossa ja sitä seuraava asiakirjojen käyttö historiallisessa päätearkistossa ovat kaksi toisistaan poikkeavaa vaihetta.

Ongelma on jälleen siinä, että tällaisia johtopäätöksiä ei ole yleensä suoraan luettavissa teksteistä. Ne vaativat lukijalta tulkintaa. Vielä ”aukikirjoittamisen” jälkeenkin etäisyys empiirisesti tarkasteltavan todellisuuden ja teorian välillä on melkoinen, mutta se pitäisi silti harpata umpeen.

Tämän ei pitäisi latistaa intoa asiakirjahallinnan tutkimukseen. Tutkimukseen sisältyy aina luova komponentti. Asiakirjahallinnan tutkimuksessa sille on ehkä tavallista enemmän tilaa. Lujaa perustaa voi hakea hyödyntämällä muita tieteenaloja. Anneli Sundqvist on esimerkiksi Ruotsissa käyttänyt ns. toiminnan teoriaa (activity theory). Itselläni lähtökohtana oli kielifilosofia. Vaikeudeksi jää vain löytää hedelmälliset yhdistelmät, mutta sehän vain tekee asioista mielenkiintoista.

Mainokset
Kategoriat:Tutkimus
  1. tiistai 16.2.2010 13:50

    Haikailevasta teoriakaipuusta tulee realistisempaa,kun miettii mitä ”teoriat” itse asiassa ovat: Ne ovat toisiinsa liittyvien käsitteiden kokonaisuuksia, sellaisenaan ymmärtämisen työkaluja, eivät (loppu)ratkaisuja.

    Olen – peruskurssin verran arkistoalasta sivistyneenä – sitä mieltä, että provenienssiperiaate toimii kelpo linssinä, jonka läpi tiiraten tehdään, kuten sanot ennustuksia siitä, miten periaatteen sisäistänyt ammattilainen ajattelee ja toimii. Teoriana se on sikäli mielenkiintoisessa asemassa, että se voi toimia sekä normina että havaintojen selittäjänä. Tuossa mielessä siinä jotain samaa kuin kasvatustieteellisissä teorioissa, joilla selitetään oppimista ja ohjaillaan oppimisen ohjaamista.

    Opiskelijoiden ohjaaminen etenkin tutkielmavaiheessa tuntuu olevan vähän liian takapainoista. Pitäisi kertoa enemmän niistäkin vaiheista, jotka joutuu käymään läpi ennen lopulta omassa työssä käyttöön tulevaan teoriaan käsiksi pääsemistä. Ellei nyt sitten ohjaaja anna sitä valmiina.

    Prosessi näyttää kuvattuna liian usein vesiputoukselta vaikka spiraali olisi ehkä parempi malli. Se kasvattaisi ajatukseen, että opittu ei välttämättä löydä sijaansa heti, vaan vasta yleiskuvan selkiinnyttyä, ”seuraavalla kierroksella”.

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: