Etusivu > Yhteiskunta > Pohjoismaisen hallinnon avoimuus on harhaa

Pohjoismaisen hallinnon avoimuus on harhaa

Tämä ilmestyi Helsingin Sanomissa tänään. Se on kirjoitettu jo aikaa sitten, mutta asian ajankohtaisuus vain lisääntyi ministeri Vapaavuoren kertottua julkisuudessa virkamiesten painostamisesta kaavoitusasioissa. Kuinka paljon voimme tietää siitä, mitä hallinnossa oikeasti tapahtuu?

Hallinnon avoimuus on tärkeä pohjoismainen arvo. Käytännössä se tarkoittaa oikeutta saada tietoa hallinnon toiminnasta perehtymällä sitä koskeviin asiakirjoihin. Näin voidaan valvoa hallinnon toimintaa ja osallistua päätöksentekoon.

Maissa, joissa laajaan asiakirjajulkisuuteen ei ole totuttu, julkisuutta on vastustettu, koska ”hyvä hallinto kukoistaa pimeässä”: asioita voidaan hoitaa paremmin, kun ministereiden ja virkamiesten ei tarvitse pelätä valmistelussa esitettyjen mielipiteiden vuotamista julkisuuteen.

Suomesta katsoen pelko ei vaikuta aiheelliselta. Tämä voi kuitenkin johtua siitä, etteivät suomalaiset asiakirjat kerro hallinnon toiminnasta kovin paljon. Asiakirjat ovat kyllä avoimia, mutta suuri osa tapahtumista ei koskaan päädy niihin.

Ruotsissa hallinnon avoimuus on osin todettu myytiksi. Pohjoismainen julkisuusperiaate on johtanut asioiden suullista valmistelua suosivaan hallintokulttuuriin, joka vähentää kansalaisten ja median tiedonsaantimahdollisuuksia.

Asia nousi keskusteluun vuonna 2003, jolloin Ruotsin valtiontarkastusviraston silloinen päällikkö Inga-Britt Ahlenius esitti, ettei asiakirjajulkisuus suinkaan ole lisännyt kansalaisten mahdollisuuksia valvoa päätöksentekijöitä. Se on päinvastoin heikentänyt mahdollisuuksia saada tietoa, koska kaikkein kiinnostavimpia asioita ei kirjoiteta asiakirjoihin.

Tämä havainto on saanut vahvistusta muilta. Tutkijat ovat todenneet, että esimerkiksi Ruotsin päätös luopua ydinvoimasta on huonosti dokumentoitu. Vaikka keskustelua käytiin laajalti, valtioneuvoston kanslian arkistossa asiasta on vain vähän asiakirjoja. Tämä ei ole ainoa vastaavanlainen tapaus. Ilmiö on havaittu myös Islannissa.

Kritiikki sai pontta, kun Ahlenius pääsi tutustumaan Euroopan komission tarkastusryhmässä komission ulkopuolisilta suljettuihin asiakirjoihin. Ryhmälle kannettiin isoja asiakirjakansioita, joissa oli yksinkertaisesti ”aivan kaikki”: virallisempien asiakirjojen lisäksi siellä oli muistiinpanoja puhelinkeskusteluista, sisäisistä palavereista, taustoista ja neuvotteluista. Tarkastusryhmä pystyi seuraamaan tapahtumia askel askeleelta ja laati virheistä raportin, joka johti Santerin komission eroon.

Yhdysvaltojen Enron-skandaalissa paljastui, että yrityksellä oli ollut yhteyksiä Valkoiseen taloon. Kontakteista laaditut asiakirjat olivat salaisia, mutta olennaista on, että yhteydenpito oli dokumentoitu.

Ruotsalaiset huippujohtajat ovat kysyttäessä kertoneet, että he eivät koskaan ole yhteydessä hallitukseen kirjallisesti vaan asiat hoidetaan suullisesti. Olisi mielenkiintoista tietää, kertovatko Suomen viranomaisasiakirjat esimerkiksi päätöksentekijöiden keskusteluista Nokian johdon kanssa. Entä mitä muistiinpanoja arkistoidaan hallituksen palavereista ulkomaisten konsulttitoimistojen kanssa?

Ruotsin havainnot ovat kiusallisia, koska pohjoismaista hallinnon avoimuutta on pyritty ajamaan läpi EU:ssa. Havainnot osoittavat, että avoimuudella on kääntöpuolensa.

Asiakirjojen sisältö on tosin köyhtynyt kaikkialla julkisuuslainsäädännöstä riippumatta. Epämuodollisemmat toimintatavat, tehokkuusajattelu, henkilökeskeinen päätöksenteko ja liike-elämästä omaksutut ajattelumallit ovat ehkä johtaneet siihen, ettei asioita kirjata yhtä tarkasti kuin ennen.

Suuri merkitys on tekniikan kehityksellä. Uusien työtapojen ja viestintävälineiden vuoksi yhä harvempi viesti tulee automaattisesti osaksi organisaation arkistoa ja sitä kautta ehkä joskus ulkopuolisen yhteiskunnan ulottuville. Kysymys ei yleensä ole tarkoituksellisesta salailusta vaan siitä, ettei viestien merkitystä asiakirjoina ymmärretä.

Paikoin tekniikan ja toimintatapojen muutos on johtanut asiakirjakulttuurin täydelliseen romahdukseen. Esimerkiksi Panaman maihinnousua (1989) tutkinut sotahistorioitsija joutui toteamaan, että suurin osa aineistoista oli hävitetty kovalevyiltä jo muutamassa viikossa. Britanniassa on todettu, että Irakin sodan aikana hallituksen kokouksista ei pidetty rutiininomaisesti pöytäkirjaa. Osa päätöksistä tehtiin sähköpostitse viestejä tallentamatta.

Julkishallinnon siirtyminen sähköiseen arkistointiin saattaa köyhdyttää arkistoja myös Suomessa. Vain pieni osa tietojärjestelmissä olevasta tiedosta voidaan todella ottaa talteen. Lisäksi se, että asiakirjat ovat sähköisessä muodossa paljon nykyistä helpommin yleisön saatavilla, voi entisestään kasvattaa tarvetta tehdä niistä sisällöltään mahdollisimman niukkoja.

Helppoa ratkaisua ongelmaan ei ole. Pohjoismaisissa demokratioissa on mahdotonta ajatella luopumista asiakirjajulkisuudesta; salassapidon lisääminen ei edes olisi ratkaisu, koska todellinen ongelma on suullinen toimintakulttuuri. Esimerkiksi kansanedustaja Tiuran puolueen vaihtoa käsiteltiin lienee käsitelty vain suullisesti.

Ongelma ei kiusaa pelkästään lehdistöä ja historiantutkijoita. Se haittaa myös äänestäjiä, jotka eivät voi tietää varmasti, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet päätöksiin. Päätöksentekoprosessien huono dokumentointi houkuttelee korruptioon.

Riittävien asiakirjojen syntyminen ei ole itsestään selvää. Siksi niin lehdistön, julkista hallintoa valvovien viranomaisten kuin kansalaistenkin pitäisi osata niitä vaatia.

Advertisements
Kategoriat:Yhteiskunta
  1. Salla Hannunen
    lauantai 1.5.2010 9:12

    Kiitos hyvästä pääkirjoituksesta, joka johdatti minut tämän blogin ääreen. Nyt ymmärrän paremmin, miksi asiakirjahallinta on niin tärkeässä asemassa valtionhallinnossa. Tarkoitus on siis hyvä, mutta toteutus ontuu oleellisilta osin.

  1. sunnuntai 2.5.2010 13:36
  2. maanantai 27.9.2010 5:50
  3. maanantai 25.1.2016 13:13

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: