Etusivu > Tutkimus > Työnsisällöt ja dokumentointi

Työnsisällöt ja dokumentointi

Sosiaalityön asiakirjat olivat eilen esillä pienimuotoisessa Childinfo-projektin järjestämässä seminaarissa Asiakastietojärjestelmät sosiaalityössä. Eri näkökulmat täydensivät virkistävästi toisiaan, kun läsnä oli tutkijoita sekä sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön että informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitoksilta.

Oman alueen näkökulmasta jäi mieleen kaksi asiaan. Ensiksi se, miten monitahoinen ja vaikea kysymys  dokumentointi on sosiaalityössä: sen pitäisi palvella samanaikaisesti monia käyttäjiä ja tarpeita. Sosiaalityön asiakkaat puhuvat vaikeista asioista kohtaamansa virkailijan kanssa, mutta tiedosta tulee laajalle leviää instituutionaalista informaatiota. Ei ole samantekevää, mitä kerrotaan ja miten kerrotaan. Arkistoteorian näkökulmasta asiakirjat ovat osa yksilön hallintaa (governance), toisaalta niillä voi olla yksilöille myös terapeuttinen merkitys.

Toinen mieleenpainuva seikka oli se, miten dokumentointi muokkaa työnsisältöjä. Miten kohdata yksilölliset elämäntilanteet ja löytää niihin oikeat ratkaisut, kun toimintaa puserretaan yhdenmukaisiin ja standardoituihin kuvauksiin? Koodistot alkavat herkästi vaikuttaa siihen mitä tehdään tai kuinka paljon tehdään. Jäi seminaarissa toteamatta se, että lomakkeiden käytön on todettu köyhdyttävän asiakirjojen tietosisältöä.

Mainokset
Kategoriat:Tutkimus
  1. perjantai 2.7.2010 8:09

    Pekka kirjoitti: ”Miten kohdata yksilölliset elämäntilanteet ja löytää niihin oikeat ratkaisut, kun toimintaa puserretaan yhdenmukaisiin ja standardoituihin kuvauksiin?”

    Tuo on hirmuisen hyvä kysymys, joka ulottuu käsittääkseni liki kaikkiin tietoammatteihin. Itse olen paraikaa suunnittelemassa uudenlaista tietopalvelukonseptia, jonka eräs keskeinen pyrkimys tulee olemaan, että palvelu haluaa pelata yhteen asiakkaiden tietokäsitysten kanssa mieluummin kuin olla tarjoamassa ensisijaisesti kirjastollista tietojäsennystä.

    Meidät on kaiketi piilokoulutettu ajatukseen, että yksilöllisyys edustaa kaaosta ja ”yhdenmukainen ja standardoitu kuvaus” taas edustaa järjestystä eikä ole (ollut) epäselvyyttä kumman puolella meidän virka- tai työminämme on. Tuo yhdenmukaisuus ja standardointi ei sekään ole mitenkään arvovapaa idea, vaan edustaa nimenomaan tiettyjen yhteiskunnallisten rakenteiden arvoja, jotka eivät taas vastaa yksittäisen ihmisen arvoja.

    Pitäisi löytää hyviä tapoja jakaa toiminta standardiosiin ja yksilöllisiin osiin sekä vielä luoda ja kuvata näiden rajapintoja molempia puolia kunnioittaen. Monissa kulttuureissa käsittääkseni noiden rajapintojen toiminta turvataan vähentämällä kitkaa, voitelemalla. Meillä taas julkilausutusti on uskottu, että koneisto käy parhaiten kuiviltaan.

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: