Arkisto

Archive for heinäkuu 2010

Postimiehen uusi vuosimalli

perjantai 23.7.2010 Jätä kommentti

Tietokone-lehden numerossa 6/2010 arvioidaan Microsoftin Exchange-palvelimen uutta versiota:

”Uutuuden myötä ylläpitäjille tarjotaan helpompaa luotettavuutta, monipuolisempia arkkitehtuuriratkaisuja sekä arkistointitoimintoja. Varsinkin arkistoinnin merkitys on viime vuosina korostunut, sillä sähköpostiohjelman tallentamat viestit ovat yhä tärkeämpi osa organisaation toimintaa. Toisaalta käyttäjät eivät koulutusyrityksistä huolimatta juuri arkistoinnista perusta, vaan viestit jäävät yhä Saapuneet-kansioon satojen kaltaistensa joukkoon. Siksi välineiden on tehtävä arkistoinnista mahdollisimman läpinäkyvää.”

Kuulostaa järkevältä, joskin en tiedä, mitä ”arkistoinnilla” tässä tarkalleen ottaen tarkoitetaan.

Kategoriat:Sähköiset

Uusia värssyjä

tiistai 20.7.2010 Jätä kommentti

Tässä rankempaa arkistohuumoria Yhdysvalloista. Kyse on Yhdysvaltain Kansallisarkistosta löydetyistä Star Spangled Bannerin uusista säkeistä.

Katsoin videon ensikerralla aika ällistyneenä, koska odotin asiallista uutisointia. Olisi pitänyt olla medialukutaitoisempi ja tarkastaa ensin lähde: se on pilalehti The Onion.

Siitä vaan miettimään, mitä mahtaa olla Porilaisten marssista tai Maamme-laulusta vuosien mittaan kadonnut.

Kategoriat:Kevyempää

Näkökulmia holveihin

maanantai 19.7.2010 2 kommenttia

NARA on alkanut julkaista videoita YouTubessa. Mukana on mm.  lyhyt klippi itsenäisyysjulistuksen konservoinnista ja arkistossa pidetty tunnin luento ensimmäisestä liittovaltion teloittamasta naisesta. Hyvä idea. Ehkä saman voisi tehdä Suomessakin? Kansallisarkistossa on välillä mielenkiintoisia tapahtumia, mutten juuri koskaan pääse niihin mukaan.

Kategoriat:Ajankohtaista

Bundesarchivin rakennus ja natsit

sunnuntai 18.7.2010 Jätä kommentti

Matkaoppaasta löytyy yllättäen arkistohistorian triviatietoa.  Bundesarchivin rakennus Berliinin Lichterfeldessä  (osoitteessa Finckensteinallee 63) on Leibstandarte-SS Adolf Hitlerin entinen päämäja. Se rakennettiin alunperin v. 1878 kadettikoulun käyttöön. Leibstandarte-SS sai sen v. 1933. Kun seuraavana vuonna SA-johtaja Ernst Röhmiä pantiin viralta, ihmisiä ammuttiin nimenomaan täällä. Sodan jälkeen rakennus oli Yhdysvaltain armeijalla vuoteen 1995 nimellä ”Andrew Barracks”. Portin molemmin puolin oli aikaisemmin SS-sotilasta esittävä patsas. Ne ovat edelleen paikallaan, mutta betonilla peitettynä.

Opas osaa kertoa vielä, että maailman ensimmäinen sähköinen raitiotie rakennettiin v. 1881 rakennuksen ja Lichterfelde Ostin rautatieaseman välille.

Kategoriat:Arkistohistoria

Toiminnan kuva

lauantai 17.7.2010 1 kommentti

Kesälomamatkalla törmäsin sanaan ”arkisto” vain kerran.  Se tapahtui Auschwitzissä, joka on Unescon maailmanperintökohde. Kyse on selvästi palasesta yleismaailmallisesti kiinnostavaa eurooppalaista kulttuuriperintöä, koska missään muualla ei ollut samanlaisia monikansallisia turistijoukkoja, lukuunottamatta ehkä Prahaa (joka on myös Unescon listalla).

Tämä on ymmärrettävä satiiriseksi ja hieman surumieliseksi toteamukseksi. Meitähän voisivat yhtälailla puhutella muut saksalaisen kulttuurin tuotteet. Goethen, Lutherin, Schillerin ja Beethovenin jäljillä ei kuitenkaan ollut tungosta. Yritän sanoa tämän nyrpistelemättä nenääni, koska olinhan siellä minäkin. Lisäksi törmäsin herroista vain Lutheriin Wittenbergissä, joskin myös Goethe ja Schiller olivat liikkuneet samoilla tienoilla.

Mutta palatakseni asiaan, keskitysleirissä oli siis arkisto. Diktatuurit ovat ajan myötä kehittäneet menetelmiään; pelkän kiduttamisen ja tappamisen lisäksi on havaittu tehokkaaksi olla kertomatta, mitä ihmisille on tapahtunut. He vain katoavat. Epävarmuus läheisten kohtaloista korottaa pelon ja epävarmuuden uuteen potenssiin. Kun arkisto, sitten diktatuurin sorruttua, paljastaa totuuden, se on helpotus. Ei kovin kummoinen, mutta helpotus kumminkin.

Auschwitzistä tämäkin helpotus puuttui. Pääportin läpi suoraan leiriin vievän rautatien valmistuttua osa ihmisistä talutettiin suoraan kaasukammioon. Sen vuoksi tapettujen henkilöiden määrää ei tiedetä tarkalleen. Kukaan ei ehtinyt tai viitsinyt kirjata ylös, keitä surmattiin. Parhaiten dokumentoituja ovat leiriin ensimmäisinä vuosina tuodut puolalaisen vastarintaliikkeen edustajat. Heistä on olemassa tarkat henkilötiedot, jopa kuvat.

Mutta mikä kuvaa paremmin natsien toimintaa kuin se, ettei kukaan ollut sen vertaa kiinnostunut tapettavista, että olisi merkinnut heidän nimensä muistiin. Arkisto on siis toiminnan kuva. Pompöösi ajatus, mutta tässäkin tosi.

Kategoriat:Arkistohistoria