Etusivu > Arkistohistoria > Toiminnan kuva

Toiminnan kuva

Kesälomamatkalla törmäsin sanaan ”arkisto” vain kerran.  Se tapahtui Auschwitzissä, joka on Unescon maailmanperintökohde. Kyse on selvästi palasesta yleismaailmallisesti kiinnostavaa eurooppalaista kulttuuriperintöä, koska missään muualla ei ollut samanlaisia monikansallisia turistijoukkoja, lukuunottamatta ehkä Prahaa (joka on myös Unescon listalla).

Tämä on ymmärrettävä satiiriseksi ja hieman surumieliseksi toteamukseksi. Meitähän voisivat yhtälailla puhutella muut saksalaisen kulttuurin tuotteet. Goethen, Lutherin, Schillerin ja Beethovenin jäljillä ei kuitenkaan ollut tungosta. Yritän sanoa tämän nyrpistelemättä nenääni, koska olinhan siellä minäkin. Lisäksi törmäsin herroista vain Lutheriin Wittenbergissä, joskin myös Goethe ja Schiller olivat liikkuneet samoilla tienoilla.

Mutta palatakseni asiaan, keskitysleirissä oli siis arkisto. Diktatuurit ovat ajan myötä kehittäneet menetelmiään; pelkän kiduttamisen ja tappamisen lisäksi on havaittu tehokkaaksi olla kertomatta, mitä ihmisille on tapahtunut. He vain katoavat. Epävarmuus läheisten kohtaloista korottaa pelon ja epävarmuuden uuteen potenssiin. Kun arkisto, sitten diktatuurin sorruttua, paljastaa totuuden, se on helpotus. Ei kovin kummoinen, mutta helpotus kumminkin.

Auschwitzistä tämäkin helpotus puuttui. Pääportin läpi suoraan leiriin vievän rautatien valmistuttua osa ihmisistä talutettiin suoraan kaasukammioon. Sen vuoksi tapettujen henkilöiden määrää ei tiedetä tarkalleen. Kukaan ei ehtinyt tai viitsinyt kirjata ylös, keitä surmattiin. Parhaiten dokumentoituja ovat leiriin ensimmäisinä vuosina tuodut puolalaisen vastarintaliikkeen edustajat. Heistä on olemassa tarkat henkilötiedot, jopa kuvat.

Mutta mikä kuvaa paremmin natsien toimintaa kuin se, ettei kukaan ollut sen vertaa kiinnostunut tapettavista, että olisi merkinnut heidän nimensä muistiin. Arkisto on siis toiminnan kuva. Pompöösi ajatus, mutta tässäkin tosi.

Mainokset
Kategoriat:Arkistohistoria
  1. maanantai 19.7.2010 12:17

    Yhdestä keskitysleireihinkin liittyvästä arkistosta löytyy Slatesta palkittu artikkeli ”Paper Love: Inside the Holocaust Archives” http://www.slate.com/id/2255606/entry/2207885/ . Arkiston sisällöstä todetaan: ”What, exactly, was in the ITS collections was always a bit unclear. The basic facts were these: As the Allies crossed Europe, liberating concentration and labor camps, cities and towns, they collected documents left behind by the fleeing Nazis, and, over time, these collections were deposited—sometimes haphazardly, sometimes methodically—in Arolsen. Biographical cards from displaced persons camps ended up here, as did millions of files on forced labor, concentration camp inmates, Nuremberg, Nazi activity, and gruesome medical experiments—along with correspondence between Nazi officers, files on the dead, transport lists, sick lists, crime lists, and so on. The material covers political prisoners from across Europe, deported Jews, the millions of forced laborers from across Europe, and displaced persons—Jews who had survived the ghettos and camps as well as Eastern Europeans in flight from the Red Army. There are also post- and prewar photos and ”personal effects”—rings, watches, photos—taken from prisoners. There are reams of postwar documents that follow the paths survivors took after the war.”

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: