Etusivu > Ajankohtaista, Koulutus > Arkistossa suhisee

Arkistossa suhisee

Koulutusta käsittelevässä raportissa vuodelta 1996 on lause ”arkistonhoitotutkinto – – on ollut käytännönläheinen virastojen arkistonhoitajien ammattitutkinto, johon viime vuosina on lisätty myös asiakirjahallinnon opetusta”. Minusta merkillepantavia ovat sanat ”viime vuosina”: alan tosiasiallisesti tähän astiseen perustutkintoon olisi siis melko äskeittäin tullut asiakirjahallinnon piirteitä.

Failissa Juho Rännäli kysyi, onko meillä asiakirjahallintoa siinä mielessä kuin sillä muualla ymmärretään. Tämä voisi olla selitys ja vastaus: ei ole, ainakaan vielä. Englannissakin asiakirjahallinto näyttää professiona eriytyneen arkistotoimesta aivan äskettäin. Ei olisi ihmeellistä, jos meillä olisi kehitys samansuuntainen. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan, kehitys, sikäli kun sitä on ja sikäli kun se on kehitystä, tapahtuu vaivihkaa ja ilman ammatillista reflektointia. En olisi siitä huolissani. Päätearkistosektorilta tuleva ohjeistus ja lainsäädännöllinen tuki on joka tapauksessa asiakirjahallinnossa tarpeen ja asiakirjahallinnon tehtäviin kuuluu huomioida myös arkistotoimen tarpeet.

Sekä Englannissa että Australiassa keskustellaan tietääkseni Records Management Societyjen nimen muuttamisesta Information and Records Management Societyksi. Ei ole selvää, meneekö muutos läpi. Se on kuitenkin merkki siitä, miten halutaan profiloitua. Meillä ei voi ajatella samaa, kun alalla on pelkästään arkistoyhdistyksiä.

Arkistopäivillä tuli ilmi monta sellaista seikkaa, josta voitaisiin keskustella. Päätoimittaja Palonen nostelee niitä esiin Failissa. Ensiksikin se, että ”arkistopäivät” ovat itse asiassa julkishallinnon arkistopäivät. Kumpi muutetaan jatkossa: päivien sisältö vai nimi?

Toinen on ValtIT:n ja arkistolaitoksen kurssien kohtaaminen. O-P Rissasen ja Nuortevan näkemykset arkistolaitoksen roolista olivat jokseenkin erilaiset. Yksityisesti kuulin myös kolmannen näkemyksen, sekin oli perusteltu.

Arkistopäivien yhdessä sessiossa oli puhuttu siitä, että arkistonmuodostussuunnitelmat ja todellisuus eivät kohtaa: suunnitelmissa hävitettävää säilytetään ja säilytettävää hävitetään. En ollut läsnä, mutta eikö tästä pitäisi puhua? Ilmiön laajuus ja syyt pitäisi selvittää. Tässä olisi tutkimuksen paikka. Katson toiveikkaana uuteen sukupolveen: he ovat sen tekevä.

Mainokset
Kategoriat:Ajankohtaista, Koulutus
  1. Ei kommentteja.
  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s