Archive

Archive for lokakuu 2010

Naivi epärealismi

perjantai 22.10.2010 Jätä kommentti

Ensimmäiset informaatiotutkimksen päivät ovat, ainakin osanottajamäärästä päätellen, olleet menestys. Joihinkin sessioihin on myyty ”ei oota”, koska enempää osallistujia ei mahtuisi mukaan. Minun on vaikea summata päivien antia, koska esitykset ovat herättäneet  ajatuksia moneen suuntaan. Tässä  kuitenkin joitain huomioita.

Eilispäivän kolmessa ensimmäisessä esityksessä mainittiin jokaisessa RDF, Resource Description Framework. Se on osoitus siitä, mihin (myös kirjasto)maailma on menossa.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että arkistojen täytyy ennen pitkää luopua käytännöstään luoda suljettuja ja toisensa poissulkevia järjestelmiä, joiden aineistoja ei voida hyödyntää semanttisen webin tekniikoin.  Miksi metatietojen täytyy noudattaa joko  SÄHKEttä tai MoReq2:ta? Miksi sama tieto ilmaistaan niissä eri tavoin? Miksi  metatiedot eivät voisi olla samanaikaisesti sekä MoReq2- että SÄHKE-yhteensopivia, soveltuvin osin? Minun käsittääkseni saataisiin monia etuja, jos luovuttaisin vain asiakirjojen siirtoon tarkoitetuista  monoliittisistä XML-skeemoista ja siirryttäisiin kuvailuun RDF:n avulla.

Se, että kirjastot ovat  jo rutiininomaisesti siellä, minne yksikään arkisto ei ole rohkeasti mennyt, heijastaa peruseroja kirjastojen ja arkistojen välillä. Kirjastot ovat ensiksikin äärimmäisen kansainvälinen ympäristö verrattuna arkistoihin. Toiseksi kirjastoammattilaisia on paljon enemmän. Kolmanneksi, myös tutkijoita ja kehittäjiä on enemmän ja niitä on monissa paikoissa: esityksiä oli pitkälle yli kolmekymmentä, eikä Kansalliskirjaston rooli noussut minusta mitenkään erityisesti  esille. Jopa historiantutkimusta tehdään enemmän.

Asiakirjahallintaa käsiteltiin tai sivuttiin vain muutamassa esityksessä. Valitettavasti se ei johdu siitä, että arkistotutkijat olisivat tungeksineet jossain muualla. Tämä kaikki näkyy päivien yleisilmeessä, joka on monipuolisempi ja keskustelevampi kuin mihin arkistomaailmassa on totuttu.

Yksi sessio käsitteli ”Dokumentointia ja dokumentoidun tiedon käyttöä ihmistyössä”. Siinä tuli hyvin esille se, miten monimutkainen ja monitahoinen kysymys dokumentointi ja dokumentoinnin käyttö on. Liitin sen mielessäni keskusteluihin useiden kollegoiden kanssa viime päivinä. Tiivistäisin yhteisen sanoman näin: arkistoammattilaisten ei pitäisi kuvitella, että tiedon tallentaminen ja jakaminen on  ongelmaton kysymys.  On ”naivia epärealismia” kuvitella, että kaikki ovat halukkaita jättämään jälkiä itsestään ja toiminnastaan arkistoihin tai  asettamaan lainsäädännössä julkiset tiedot kaikkien saataville. Ehkä olisi realistisempaa sanoa päinvastoin: ihmiset eivät yleensä halua itsensä tai toimintansa olevan yleisesti tarkasteltavissa. Jos on näin, mitä se merkitsee arkistoille nykymaailmassa, jossa käyttäjien on yhä helpompa valita toimintatapoja, jotka eivät jätä arkistoihin jälkiä?

Kategoriat:Sähköiset, Web2.0

Vähemmistöt

keskiviikko 20.10.2010 1 kommentti

Arkistoalan ammattiyhdistys ry täytti 90 vuotta eilen. Minusta juhlaseminaari ”Arkistot vähemmistöjen identiteetin tukijana” ei ollut yhtään hassumpi. Kiitos myös kaikille kollegoille keskusteluista seminaarin jälkeen. Mielelläni olisi jatkanut niitä pidempäänkin, jos tilaisuus olisi ollut.

Muutkin tuntuivat tykkäävän erityisesti siitä, että Umayya Abu-Hanna oli seminaarissa alan ulkopuolisena äänessä. Turhahan meidän on kukin vuorollamme todistaa toisillemme arkistojen merkityksestä. Umayya kehotti olemaan tietoisia erilaisista vähemmistöistä ja tuomaan niitä näkyville arkistoissa. Se vaatii ensimmäiseksi vähemmistöjen huomaamista. Suomalaisittain on ”rasistista” kiinnittää huomiota ihonväriin. Samaan aikaan on kuitenkin aivan oikein kysyä sukupuolta, ikään kuin maitorauhasten määrä olisi olennainen tieto. Eihän tässä tosiaan ole mitään mieltä. Kiinnitämme kuitenkin huomiota sukupuoleen, koska muuten toinen sukupuoli voisi jäädä piiloon. Jos ymmärsin Umayya Abu-Hannaa oikein, samalla tavalla pitäisi hänen mielestään rekisteröidä myös vähemmistöihin liittyviä piirteitä.

Sanoin loppukeskustelussa, että seminaarissa puhuttiin vain ”ilmeisistä” vähemmistöistä. Kieleen, ihonväriin, etniseen taustaan, uskontoon, sukupuoliseen suuntautumiseen yms. perustuvat vähemmistöt ovat toki tärkeitä eikä arkistojen ole helppo ”hanskata” niitä. Silti, kuten postmodernistit muistuttavat, pitäisi koko ajan tarkata, kuka on jäämässä arkistoissa piiloon. Siksi olisi pitänyt puhua myös arvonmäärityksestä. Seminaarissa esimerkiksi mainittiin  ”poliittiset arkistot”, kuten Työväen arkisto ja Porvarillisen Työn Arkisto.  Nykyisin nuorten osallistuminen kanavoituu yhden asian liikkeisiin—miten on niiden arkistojen laita? Mitä aineistoa jää kettutytöistä tai talonvaltaajista?

Ehkei mitään. Ehkä parinkymmenen vuoden päästä ainoat merkinnät ovat poliisin kuulustelupöytäkirjoissa. Ehkä niitäkään ei ole säilytetty. Meillähän tehdään AMSien perusteella ennakkoseulontaa tehtävittäin ja asiakirjatyypeittäin arvioimatta asiakirjoja tapauskohtaisesti jälkikäteen. Poikkeuksellisesta ilmiöstä kertovaa asiakirjaa ei säästetä silloinkaan, kun se ainoana kertoisi viranomaisten kontakstista ilmiöön ja olisi samalla ainoa väylä, jota kautta ilmiö tulisi edes jotenkin dokumentoiduksi. Tämä on minusta järjestelmämme heikkous.

Lauri Harvilahti muistutti esityksessään siitä, että kaikesta huolimatta me olemme maailman mittakaavassa onnekkaita. Meillä on toimiva arkistojen verkko. Kuvaan yllä (joka ei ole hänen esityksestään) voisi lisätä yhden lauseen: ”Jos valitat arkistojen ongelmista,  sinulla on sentään arkistoja, joiden ongelmista valittaa.”

Huolestuttavaa on se, että arkistojen köyhtyminen on yhä selvemmin tosiasia. Kokenut kollega, joka on käyttänyt hallinnonalansa aineistoja myös historiantutkimuksessa, säälitteli niitä jotka joutuvat tulevaisuudessa tekemään tutkimusta nykylähteillä.  1980-luvun puolivälistä muutos on kuulemma aivan selvä.

Viranomaistoiminta

keskiviikko 13.10.2010 Jätä kommentti

Uudessa Failissa (3/2010) on mielenkiintoisia katsauksia mm. Arkisto 2.0:aan ja Kunnallisarkistoyhdistyksen historiaan. Jälkimmäinen saisi olla pidempi, mutta hyvä näinkin.

Nimimerkki Insider sai minut hätkähtämään aloittamalla kirjoituksensa ”arkistomaailmassa on nuorempi sukupolvi ryhtynyt puhumaan asiakaslähtöisyydestä viranomaisnäkökulman sijaan…” — Tuli nimittäin mieleen, että sanaan ”viranomaisnäkökulma” kiteytyy olennainen ero meikäläisen ja amerikkalaisen arkistomaailman välillä. Meillä myös päätearkistot samaistuvat hallintoon ja katsovat olevansa osa viranomaistoimintaa. Yhdysvalloissa arkistot sen sijaan kokevat itsensä osaksi kansalaisyhteiskuntaa ja kulttuuri-instituutioita.

Tämä selittäisi, miksi todennettavuusaspekti ei ole meillä kovin korostunut. Jos ei miellä itseään osaksi hallintoa, on helpompaa ajatella olevansa hallinnon vahtikoira.

Kategoriat:Yhteiskunta

Amerikan ihmeet

maanantai 11.10.2010 Jätä kommentti

[picapp align=”none” wrap=”false” link=”term=National+archives&iid=6437510″ src=”http://view3.picapp.com/pictures.photo/image/6437510/the-tea-party-express/the-tea-party-express.jpg?size=500&imageId=6437510″ width=”500″ height=”333″ /]

Olen lukenut Randall C. Jimersonin kirjaa Archives Power. En ole vielä lähelläkään loppua. Silti voin suositella teosta. Suuresta tietomäärästä huolimatta kirjaa lukee ilokseen. Samalla täytyy varoittaa: kyseessä on amerikkalainen teos. Amerikkalaisessa arkistomaailmassa on suomalaisittain monta ihmeteltävää asiaa.

Ensiksikin amerikkalaisille asiakirjahallinto on tunnetusti jotain aivan muuta kuin arkistot. Niinpä organisaatioiden tiedonhallinnan kysymykset onnistutaan sivuuttamaan tavalla, joka ei onnistuisi täällä.

Toinen on eräänlainen asiakirjafetisismi. Näytin peruskurssilla NARAn esittelyvideon Democracy starts here, johon on ollut linkki tässä blogissa ennenkin. Suomalaisittain tuntuu käsittämättömältä, miten paljon symboliikkaa itsenäisyysjulistukseen ja perustuslakiin on ladattu. Joku vuosi sitten tuli TV:stä dokumentti niiden restauroinnista. Muistaakseni pariin pergamenttiin kulutettiin rahaa viisi miljoonaa dollaria, mutta niinpä niitä kuljetettiinkiin panssariautoissa paikasta toiseen, hämäyksen vuoksi useissa samanaikaisissa saattueissa.

Tämäkään ei onnistuisi täällä. Arkistolaitoksella on menossa äänestys eri vuosikymmenten merkittävimmistä asiakirjoista, mutta epäilen, saako yksikään niistä suomalaisten selkäpiissä aikaan suuria väristyksiä. Suomi kansallisvaltiona perustuu kansakunnalle, joka on olemassa asiakirjoista riippumatta, vaikka arkistot ovatkin käteviä osoitettaessa kansakunnan historiaa. Yhdysvallat sen sijaan syntyi tiettyyn aikaan tietyssä paikassa.  Asiakirja on suora yhteys tuohon maagiseen hetkeen.

Kolmas ero on siinä, miten vahvasti arkistot ja asiakirjat nähdään Yhdysvalloissa demokratian välineiksi.  Postmodernit arkistokirjoittajat (jotka tosin eivät ole pääosin amerikkalaisia) kirjoittavat vallasta ja arkistonhoitajan puolueettomuuden harhasta tavalla, joka saa ainakin minut välillä etsimään Marxia kirjallisuusluettelosta, tietysti turhaan. Tällainen korostus tuntuu meillä hieman oudolta, mutta siitä voitaisiin ottaa oppia.

Jimerson muuten sanoo, että kansallisarkistot eivät ole turhaan temppelin näköisiä. Niiden yksi rooli on toimia kansakunnan menneisyyden palvontapaikkana.

Kategoriat:Yhteiskunta

Historia som marknadsföring

lauantai 9.10.2010 Jätä kommentti

Ruotsin radion  ”Vetenskapsradion historia” käsittelee tällä kertaa mm. historian ja arkistojen merkitystä yrityksille. Arviot kuulostavat positiiviselta: historialla on yhä enemmän käyttöä ja sen merkitys ymmärretään paremmin. Ohjelman voi kuunnella netissä. Centrum för Näringslivshistoria on äskettäin julkaissut aiheesta kirjan.

Kategoriat:Ajankohtaista

Ole muodikas, ole kuin arkistonhoitaja

sunnuntai 3.10.2010 1 kommentti

Muotitalo John Smedley mainostaa:

”Our menswear collection draws inspiration from the personality of ‘The Archivist.’ Exploring the concept of a ‘collection’ in all its guises, the range blends well-loved pieces with future classics to create a textural and colourful anthology reminiscent of a passionately compiled archive. These will be timeless pieces to collect and to treasure.”

Suomessa ei ole jälleenmyyjää. Ostoksille voi rynnätä Ruotsiin tai Venäjälle.

Kategoriat:Kevyempää