Etusivu > Yhteiskunta > Amerikan ihmeet

Amerikan ihmeet

[picapp align=”none” wrap=”false” link=”term=National+archives&iid=6437510″ src=”http://view3.picapp.com/pictures.photo/image/6437510/the-tea-party-express/the-tea-party-express.jpg?size=500&imageId=6437510″ width=”500″ height=”333″ /]

Olen lukenut Randall C. Jimersonin kirjaa Archives Power. En ole vielä lähelläkään loppua. Silti voin suositella teosta. Suuresta tietomäärästä huolimatta kirjaa lukee ilokseen. Samalla täytyy varoittaa: kyseessä on amerikkalainen teos. Amerikkalaisessa arkistomaailmassa on suomalaisittain monta ihmeteltävää asiaa.

Ensiksikin amerikkalaisille asiakirjahallinto on tunnetusti jotain aivan muuta kuin arkistot. Niinpä organisaatioiden tiedonhallinnan kysymykset onnistutaan sivuuttamaan tavalla, joka ei onnistuisi täällä.

Toinen on eräänlainen asiakirjafetisismi. Näytin peruskurssilla NARAn esittelyvideon Democracy starts here, johon on ollut linkki tässä blogissa ennenkin. Suomalaisittain tuntuu käsittämättömältä, miten paljon symboliikkaa itsenäisyysjulistukseen ja perustuslakiin on ladattu. Joku vuosi sitten tuli TV:stä dokumentti niiden restauroinnista. Muistaakseni pariin pergamenttiin kulutettiin rahaa viisi miljoonaa dollaria, mutta niinpä niitä kuljetettiinkiin panssariautoissa paikasta toiseen, hämäyksen vuoksi useissa samanaikaisissa saattueissa.

Tämäkään ei onnistuisi täällä. Arkistolaitoksella on menossa äänestys eri vuosikymmenten merkittävimmistä asiakirjoista, mutta epäilen, saako yksikään niistä suomalaisten selkäpiissä aikaan suuria väristyksiä. Suomi kansallisvaltiona perustuu kansakunnalle, joka on olemassa asiakirjoista riippumatta, vaikka arkistot ovatkin käteviä osoitettaessa kansakunnan historiaa. Yhdysvallat sen sijaan syntyi tiettyyn aikaan tietyssä paikassa.  Asiakirja on suora yhteys tuohon maagiseen hetkeen.

Kolmas ero on siinä, miten vahvasti arkistot ja asiakirjat nähdään Yhdysvalloissa demokratian välineiksi.  Postmodernit arkistokirjoittajat (jotka tosin eivät ole pääosin amerikkalaisia) kirjoittavat vallasta ja arkistonhoitajan puolueettomuuden harhasta tavalla, joka saa ainakin minut välillä etsimään Marxia kirjallisuusluettelosta, tietysti turhaan. Tällainen korostus tuntuu meillä hieman oudolta, mutta siitä voitaisiin ottaa oppia.

Jimerson muuten sanoo, että kansallisarkistot eivät ole turhaan temppelin näköisiä. Niiden yksi rooli on toimia kansakunnan menneisyyden palvontapaikkana.

Mainokset
Kategoriat:Yhteiskunta
  1. Ei kommentteja.
  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: