Archive

Archive for joulukuu 2010

Mistähän tätä saa?

tiistai 21.12.2010 2 kommenttia
Kategoriat:Kevyempää

Kuvanvalmistuksella menee hyvin

keskiviikko 8.12.2010 Jätä kommentti

Kamera-lehdessä (12/2010) kerrotaan, että kuvanvalmistuksella menee hyvin.

Kuvista tehdään innolla tauluja, kalentereita ja kuvakirjoja, jotka säilyttävät muistot kestävästi. Ifolorin tutkimuksen mukaan 52 % suomalaisista pelkää digikuvien katoavan ja 35 – 40 % on jo kokenut menetyksiä.

Tätä olen itsekin joskus pohtinut. Kun tammikuussa alkavat jälleen uudet graduseminaarit, joku voisi ottaa tehtäväkseen selvittää kansalaisten henkilökohtaisia tiedonhallintatapoja. Kuinka moni tallentaa aineistoa omasta elämästään, millaista aineistoa ja millä tavoin? Minusta digikuvahavereita kokeneiden määrä tuntuu aika suurelta.

Digikuvat ovat sentään kätevästi muunnettavissa varmasti helposti säilyvään muotoon, mutta miten on muiden aineistojen laita? Kuinka moni jusupetteri pystyy aikuisena katsomaan ensiaskeleitaan digivideosta, jonka isi juuri kuvasi Nokia N8:lla? Onko isi valmistautunut siihen, mitä tämä vaatii?

Kategoriat:Sähköiset

Mitä tiedämme tänään

perjantai 3.12.2010 1 kommentti

WikiLeaks lupasi muuttaa paljastuksillaan maailman toisennäköiseksi. Pikkuhiljaa se onkin sitä tehnyt. Jos unohdetaan lähdekritiikki (mitä WikiLeaksin asiakirjoihin toki pitäisi soveltaa) ja otetaan asiakirjojen väitteet faktoina, niin nyt maailma näyttää tältä: Ruotsi ei vakavissaan yritä olla puolueeton. Norja ja USA huiputtivat maata hävittäjäkaupoissa. Suomi on liian idealistinen Natoon. Myös Britit ovat epäonnistuneet Afganistanissa. Saudi-Arabia kannattaa hyökkäystä Iraniin. Kiinan mielestä Koreoiden pitäisi yhdistyä.

Käsityksemme maailmasta on siis ollut väärä. Professori Osmo Jussila on sanonut, että historiantutkimuksen ensimmäinen tehtävä on aina murtaa aikalaiskuva. Sen tutkimus tekee asiakirjalähteiden avulla. WikiLeaksin ansiosta prosessi tapahtuu pikavauhtia, lähes reaaliajassa.

Eilen puhelin soi ja toimittaja kyseli salassapidosta ja asiakirjoista. Äkkiä yllätettynä sitä  puhuu kaikenlaista. Yritin mm. sanoa, minusta ongelma ei ole Suomessa salassapidettävän tiedon määrä, vaan tasapainon löytäminen salailun ja julkisuuden välillä: jotta kulissien takainen toiminta tulisi dokumentoitua, tarvitaan viestinnän luottamuksellisuutta.  Samalla tarvitaan myös mekanismit, joilla mikään ei ikuisesti pysy kätkössä.

Ehkä ilman asiakirjalähteitä aikalaiskuva voisi jäädä pysyvästi hallitsevaksi. Ehkä tämä ei ole kovin realistinen uhka. Kohtalona se voi olla siedettävä, ehkä miellyttävämpi kuin totuus.

Kategoriat:Ajankohtaista, Historia