Arkisto

Archive for helmikuu 2011

Kevään ja kesän merkkejä

lauantai 19.2.2011 Jätä kommentti

Mielelläni raportoisin keväästä muitakin merkkejä kuin sen, että erillishaut maisteriohjelmiin ovat ajankohtaisia. Tarjolla on sekä meidän oppiaineemme oma asiakirjahallinnan suuntautumisvaihtoehto (hakujärjestelmässä se on nimellä ”asiakirjahallinnan maisterikoulutus”) että Jyväskylän yliopiston kanssa yhteinen arkistonhallinnan maisteriohjelma (Ahmo).

Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median pääaineopiskelijoiden tarvitsee hakea vain, jos haluavat opiskeluoikeuden Ahmoon.

Memornetin kesäkoulu on tällä kertaa Helsingissä 26. — 27.5.2011. Vierailevana puhujana on professori Ann Gilliland University of Californiasta.  Tervetuloa kuuntelemaan!

Kategoriat:Ajankohtaista

Ajopuu uutisvirrassa

keskiviikko 16.2.2011 2 kommenttia

James Lappin esitti Records Management Journalissa kysymyksen: jos joku ulkopuolinen haluaisi arvioida nykyorganisaation toimintaa, mitä hän käyttäisi lähteenä: sähköistä asiakirjajärjestelmää, muita tietojärjestelmiä, jaettua verkkolevyä, sähköpostiviestejä vai nettisivuja? – Kysymys on kompa, koska tietysti tarkastelija haluaisi nämä kaikki. Asiakirjajärjestelmä on vain hyvä lähtökohta.

Tämä tuli uutisista mieleen. Matti Vanhasen toimintaa on arvioitu, ja kuinka ollakaan, valtioneuvoston päätöksentekojärjestelmä ei prosessissa riittänyt. Uutisesta sai sen käsityksen, että poliisi oli tutkintaa varten mm. takavarikoinut kaikki sähköpostiviestit.

Poliisin haltuun päätyneet (ja tuskin sitä kautta päätyneet, että ne olisi ensin asianmukaisesti arkistoitu) sähköpostit näyttävät näyttelevän roolia monissa tapauksissa.  Tästä huolimatta asiakirjahallinta ei näytä olevan täällä kiinnostunut muusta kuin asiakirjajärjestelmistä. Keskitytään vain niihin, mutta silti ollaan sitä mieltä, että organisaatioiden ja yhteiskunnan muisti on hallussa. Anglosaksit ovat pääsemässä tästä ajatuksesta eroon. Amerikkalaiset siitä paransi Enron. Britit ovat harkitsemassa asioita uudelleen. Australialaisista en oikein tiedä.

Uutisista heräsi toinenkin kommentti. Asiantuntija todisteli, että Wikileaksistä on alkamassa uusi avoimuuden aikakausi. Toiminta tulee julkisemmaksi, koska asiakirjoja ei enää voi pitää salassa. Onhan se ehkä noinkin. Mutta en ole vakuuttunut: asia jää salaan, jos jättää sen asiakirjan heti alkuun laatimatta. Ei se useinkaan niin pakollista ole. Viestiä voi monella tavalla.

Kategoriat:Yhteiskunta

Kuka määrää opetuksesta?

sunnuntai 13.2.2011 3 kommenttia

Kuulin väitettävän, että arkistolaitoksella on merkittävä rooli yliopistojen koulutussisällöissä. Ajatus on omituinen, koska se on yliopiston hengen ja aseman vastainen. Yliopistot varjelevat tarkasti oikeuttaan itse päättää opetuksesta. Yliopistolaki määrää tehtäväksi ”edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”. Tähän ulkopuolinen, opetussisältöjä saneleva toimija ei yksinkertaisesti sovi. Kukapa voisi yliopistoa paremmin sanoa, mitä on esimerkiksi ”tutkimukseen perustuva ylin opetus”?

Tarkemmin ajatellen ajatus on silti tosi. Historian laitoksilla on koulutusta, jonka tavoitteena on antaa opiskelijoille arkistolaitoksen ylempää arkistotutkintoa vastaava pätevyys. Erään kuvauksessa jopa suoraan todetaan: ”opintokokonaisuuden rakenne ja sisältö määräytyvät Arkistolaitoksen vaatimusten mukaan, joten opinnoissa ei voi tehdä minkäänlaisia poikkeuksia tutkintovaatimuksista”.

Opiskelijoiden kannalta on tietysti hyvä, että alan hyvin pirstaleisessa koulutusjärjestelmässä on jotain vastaavuuksia olemassa.Tämän vuoksi kannatin sitä,  että arkistonhallinnan maisteriohjelman todettiin sisältävän ylemmän arkistotutkinnon sisällöt.

Samalla ulkopuolisten mittojen mukaan räätälöity opetus on signaali siitä, että alan koulutus nähdään sivuseikaksi: ammatilliseksi pätevöitymiseksi, joka ei ole opetuksessa keskeistä. En usko, että kukaan professori sallisi sanelua omassa oppiaineessaan ja tutkimusalueellaan.

Olen ihmetellyt, miksi arkistolaitos ei ole luopunut ylemmästä arkistotutkinnosta, vaikka asia on vuodesta toiseen laitoksen ja ministeriön välisissä tulossopimuksissa. Onko kyse epäluottamuksesta yliopistoja kohtaan — nämä eivät itse pysty arvioimaan antamaansa opetusta — vai valtapelistä? Ylemmällä arkistotutkinnolla arkistolaitos vaikuttaa yliopistojen opetukseen.

Onko tämä vaikutus loppujen lopuksi hyväksi? Se, että opetussisällöt ”saadaan ulkoa” pitää alan yliopistoissa marginaalisena. Jos kaikkien yliopistojen pitäisi itse suunnitella alan opetus, ne joutuisivat aidosti satsaamaan siihen. Samalla alan ylemmän koulutukselle saaneille tulisi yliopistoissa kysyntää.

Kategoriat:Koulutus