Etusivu > Käyttäjät > Mihin arkistoa enää tarvitaan

Mihin arkistoa enää tarvitaan

Pertti Vuorisella oli uusimmassa Aktissa hyvä pääkirjoitus. Hän viittasi Heikki Aittokosken kolumniin Helsingin Sanomissa. Tämä oli etsinyt WikiLeaksista Suomea koskevia asiakirjoja ja ihmetellyt, miten ne oikein löytää yli 250 000 asiakirjan joukosta.  Lisäksi ”jos osaa tehdä oikeita poimintoja ja suhteuttaa ne tapahtuneisiin tosiasioihin, tietää maailmasta vähän enemmän”, toteaa Aittokoski.

Vuorinen sanoo, että nyt pitäisi kiinnittää huomio hakutoimintoihin sen sijaan, että lasketaan digitoitujen sivujen lukumäärää. Sehän on jo miljoonissa.

Hakutoiminnot ovat kyllä yksi puoli asiasta. Se tulee esille myös Ville Lavikaisen KDK:lle tekemässä käyttäjätutkimuksessa. Arkistoissa on kyllä aineistoa, suorastaan liikaa. ”Tulee mieleen niinku loputon suo – – pitäis tietää aika selkeesti mitä hakee”, kuten yksi eräs haastateltu asiaa luonnehti. Tieto saisi olla edes hieman jalostettua. ”Oman työn kannalta on helpompi, jos joku on jo vähän käsitelly valmiiks, ja miettiny sitä.” Arkistoaineisto on ”rippeinä vähän siellä sun täällä”.  Arkistot sisältävät niin yksityiskohtaista tietoa, ettei monellakaan ole intoa tarpeeksi aineistoon tutustumiseen.

Asiakirjat ja hakutoiminto eivät siis riitä. Tietoa pitää jalostaa, käyttäjiä pitää auttaa. Uusin Information Quaterly (2/2011) kirjoittaa sekin WikiLeaksista. Mihin arkistoa tarvitaan maailmassa, jossa WikiLeaks julkaisee asiakirjat verkossa? Yksi vastaus on, että ollakseen ymmärrettävää tiedolla pitää olla konteksti. Ajallisen, hallinnollisen ja toiminnallisen kontekstualisoinnin pitäisi olla arkiston alaa, sitähän metatiedoilla, asiakirjojen suhteilla, tehtäväluokituksilla ja asiarekistereillä on tehty.

Tässä näyttäisi jatkossakin olevan arkiston tilaus: ei vain asiakirjoja, ei vain mahdollisuus hakea tietoa, vaan tiedon jäsentämistä ja tekemistä käyttäjille helpommin sulavaksi. Tietoverkoissa tätä tarvitaan enemmän kuin koskaan ennen, koska asiantuntemattomien käyttäjien määrää kasvaa samaa tahtia tietomassojen kanssa. Parempien hakutoimintojen lisäksi tarvitaan parempia tapoja esittää digitaalinen informaatio konteksteineen käyttäjälle. Toistaiseksi arkistojen tulokset tällä alueella ovat aika vaatimattomia, mutta ehkäpä puutteista opitaan.

Advertisements
Kategoriat:Käyttäjät
  1. Olli Alm
    tiistai 17.5.2011 13:48

    Tätä samaa asiaa pohdiskellaan tällä hetkellä Elkan Capture-projektissa, jossa suunnitellaan arkistollemme uutta tietojärjestelmää. Tarkoitus on kehitellä toisenlainen tapa jäsentää arkistoaineistoa. Ei siis perinteistä pyramidimallista ylhäältä alaspäin tapahtuvaa kuvailua, jossa aineisto pakotetaan hierarkisesti pääsarjoihin, asiakirjasarjoihin ja arkistoyksiköihin. Kuvailun painopiste yritetään saada mahdollisimman alas, eli asiakirjan ja alimman kuvailtavan yksikön tasolle. Tämä on mielestäni ainut keino, jolla asiakas voi kehittyneillä sähköisillä hakumenetelmillä (vrt. perinteinen jäsennelty arkistoluettelo) etsiä tietoa suoraan asiakirjoista. Eli että asiakkaan ei tarvitsisi ensiksi löytää/tunnistaa arkistonmuodostajaa, jonka aineistoista tieto mahdollisesti löytyy, ja sen jälkeen kahlata läpi kyseisen arkistonmuodostajan arkisto(i)sta oikeat asiakirjasarjat. Tavoite siis on, että asiakas pääsee suoraan etsimään tietoa. Harva asiakas kun on erityisen kiinnostunut etsimään arkistonmuodostajia, sarjoja ja arkistoyksiköitä.

    Digital Mikkeli -klusterin piirissä pohdiskellaan laajemminkin tätä aineiston käyttöön liittyvää kysymystä. Tällä hetkellä ollaan sillä kannalla, että arkistoilla ei itsellään ehkä riitä ”paukkuja” vastata esimerkiksi sisällöntuottamisesta. Siksi aineistoja hyödyntämään koetetaan houkutella ulkopuolisia yrittäjiä, jotka jalostaisivat aineistoja ja tuottaisivat niistä sisältöjä.

    Arkistoillahan on perinteisesti ollut kaksi perustehtävää: 1) aineistojen säilyttäminen ja 2) säilytettäviin aineistoihin liittyvä tietopalvelu. Nyt tuntuu, että jako kahteen ei enää riitä, vaan kolmanneksi (ulkoistetuksi?) tehtäväksi on nostettava sisällöntuottaminen, joka on siis perinteistä tietopalvelua laajempi ja jalostetumpi käsite. Lainsäädännöllisin perustein annettua ohjaus- ja tarkastustehtävää en tässä yhteydessä laske arkiston perustehtäväksi, koska sellainen tehtävä on siirrettävissä jollekin muullekin organisaatiolle. Sen sijaan säilyttämistä ja tietopalvelua on hankalampi ulkoistaa.

    Siinä lyhyt pikakommentti Pekan kirjoitukseen.

  2. keskiviikko 18.5.2011 6:44

    Jos jollain kotimaisella arkistolla on digitaalisen materiaalin keruupolitiikka olemassa, niin Jessica Parland-von Essen kuulisi mielellään: http://essetter.blogspot.com/2011/05/arkiv-och-museer-i-dag-och-i-morgon.html

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: