Etusivu > Ammattilaiset > Legalistisen insinöörin syndrooma

Legalistisen insinöörin syndrooma

Luin kirjaa tutkivasta kehittämisestä, mutta se tyssäsi alkuunsa vaikeisiin kysymyksiin. Mistä asiakirjahallinnon ammattilaisten asiantuntemus koostuu? Mikä on se maailma, jossa he toimivat? Kolme vaihtoehtoa:

  1. Asiakirjahallinto tunnistaa asiakirjahallintaan kohdistuvat vaatimukset ja ohjaa asiakirjahallintaa ohjaamalla ja määrittelemällä organisaation toimintaa ja järjestelmiä (objektiivinen maailma).
  2. Asiakirjahallinta syntyy eri toimijoiden vuorovaikutuksesta ja merkitysneuvotteluista (sosiaalisesti konstruoitu maailma).
  3. Asiakirjahallinta on yksittäisten käyttäjien toimintaa: ratkaisevaa on, mitä he tietävät ja pitävät tärkeänä (yksilöllisesti konstruoitu maailma).

Väittäisin, että meillä ollaan taipuvaisia ajattelemaan ykkösvaihtoehdon mukaan. Siinä asiakirjahallinnan asiantuntemus on insinöörimäistä faktojen tunnistamista ja kääntämistä konkreettisiksi järjestelmävaatimuksiksi ja toiminnan ohjeiksi. Asiantuntemus on esimerkiksi sitä, että tietää, mitä aineistoa pitää käsitellä henkilötietolainsäädännön mukaan.

Tämä on kapea ja vahingollinen näkemys. Ensiksikin todellisuutta voitaisiin—ja sitä pitäisi joskus—katsoa kakkos- tai kolmosvaihtoehdon mukaan. Lisäksi vaadittu asiantuntemus latistuu tavattomasti. Verratkaa tähän:

Schon argues that professionals, such as teachers, nurses, and social workers, practice in the ’swampy lowlands’ where the ’messy but crucially important problems’ exist. In these swampy lowlands, practicing professionals work with the uncertainty, uniqueness and confilicting values, what Schon termed ’indeterminate zones of practice'”.

Meillä ei ole tunnu olevan tätä aluetta, jolla asiantuntija tarpoo epävarmuuden suossa luovien eri tulkintojen, intressien ja toimintavaihtoehtojen välillä. Vaikka aineistot ovat uniikkeja, järjestelmät monimutkaisia, toiminta ja organisaatiot erilaisia ja käyttäjäryhmät moninaisia, asiakirjahallinta onkin yllättäen suoraviivaista toimintaa: lakien, Sähke-määritysten ja vastaavien vaatimusten toimeenpanoa. Muualla, paitsi asiakirjahallinnassa, asiantuntija kohtaa kontekstiin sidottuja, ainutkertaisia ja monitulkintaisia ilmiöitä. Asiantuntemus on sitä, että hän löytää silti ratkaisuja.

Olen miettinyt, mistä tämä johtuu. Ehkä vika on minussa: olen arkistolaitoksen kasvatti ja sitä kautta sisäistänyt ajattelun, jossa asiakirjahallinnan maailma rakennetaan lailla ja määräyksillä. Nehän ovat arkistolaitoksen keskeisiä työkaluja. Tai ehkä sama syndrooma vaivaa koko alaa, koska se on arkistolaitoksen kouluttama ja perustaa toimintansa arkistolaitoksen ohjeisiin ja kirjallisuuteen. Graduntekijätkin osoittavat merkkejä tämän ajattelun sisäistämisestä. En ihan varauksetta osaa siitä iloita. Tavallaan se osoittaa koulutusjärjestelmän toimivan, mutta avarammat näkymät olisivat toivottavia.

Sama legalistisen insinöörin syndrooma ilmeni viime syksynä arkistoyhdistyksen seminaarissa. En ollut paikalla, mutta siellä ilmeisesti käytiin keskustelua vähemmistöjen näkymisestä arkistoissa; esimerkiksi siitä, pitäisikö sukupuolisen suuntautumisen näkyä arkistojen kuvailussa. Suuntautuneisuus on arkaluontoinen henkilötieto, joten rajoituksia on.

Yleisökeskustelun lopputulema oli ”lakia pitää noudattaa”. No, totta Mooses, pitää! Ei tässä siitä ole kysymys. Kyse on siitä, että jos menneisyys tämän ansiosta vaikuttaa homovapaalta vyöhykkeeltä, arkistoammattilaisilla on asiasta erityinen vastuu. Kyse on tyypillisestä asiantuntijaroolien ongelmasta, jossa on vaihtoehtoisia arvoja, kuten tutkimuksen vapaus ja yksityisyyden suoja. Minkälaista ratkaisua haluaisimme? Pitäisikö lakia muuttaa? Olisiko tyydyttävää kompromissia? Tämän kuittaaminen ”me teemme niinkuin käsketään” -mentaliteetilla ei ole asiantuntijalta kunniakasta käytöstä.

Jaana Kilkki sivusi keskustelua YouTubessa, nähdäkseni tässä hengessä. Erinomainen esitelmä Jaanalta, suosittelen opiskelijoita katsomaan. Joutuvat kuitenkin paneutumaan siihen vielä, ennustan.

Mainokset
Kategoriat:Ammattilaiset
  1. Humanisti hukassa
    lauantai 12.5.2012 17:37

    Ykkösvaihtoehdosta nähdäkseni johtuu tietty ammattialamme kapeakatseisuus, mistä osittain voi johtua meidän asiantuntijuutemme vieraantuminen loppukäyttäjästä. Kuitenkin esim. ams:n tekeminen taas puolestaan on – tai ainakin pitäisi olla parhaimmillaan – kakkosvaihtoehtoa. Kolmosvaihtoehtoa olisi erittäin mielenkiintoista selvittää tarkemminkin ihan meidän oman alamme asiantuntijoiden näkökulmasta mutta myös loppukäyttäjän. Millä periaatteilla ihmiset, jotka ovat tietämättömiä ulkoisista vaatimuksista asiakirjatietoa hallitsevat?

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: