Etusivu > Lainsäädäntö, Sähköiset > Amerikkalaista hapatusta

Amerikkalaista hapatusta

Mistä tulevat Sähkeen vaatimukset sähköiselle asiakirjahallinnalle ja järjestelmille? Ne ovat osin peräisin Pittsburghin ja UBC-MAS projektien tutkimustuloksista 1990-luvun lopulla. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että Pittsburgh sai tuloksensa analysoimalla amerikkalaista lainsäädäntöä, UBC-MAS soveltamalla diplomatiikan käsitteitä sähköisiin aineistoihin. Kumpikin pohja on meidän juridiikallemme vieras.

Amerikkalaiseen oikeudenkäyttöön kuuluvat säännöt, jotka määrittävät, mikä hyväksytään oikeudessa todisteeksi. Säännöillä tähdätään siihen, että evidenssi on hyväksyttävää ilman tuomarin harkintaa.  Esimerkiksi väärin hankittu todistusaineisto ei kelpaa. Myöskään toiselta kuultu ei ole hyväksyttävä todiste, mutta poikkeus tästä on päämäärätoiminnassa syntyvä asiakirja-aineisto. Pittsburghin projektin kolmas toiminnallinen vaatimus on esimerkiksi tarkoitettu tyydyttämään tämä ”hearsay rule” -sääntö.

Meillä toimintapaa kuitenkin muutettiin 1940-luvun lopulla. Aikaisemmin meilläkin oltiin samoilla linjoilla. Esimerkiksi tuomioon vaadittiin kaksi todistajaa. ”Kaksi väärää valaa oli  täysi näyttö”, kuten tuomarit sanoivat. Nyt meillä on vapaa todistusharkinta ja tuomarit voivat vapaasti ratkaista, millaisen painoarvon he millekin todisteelle antavat. Niinpä todisteeksi kelpaavien aineistojen kenttä tuntuisi olevan laajempi. Se merkitsee myös, ettei meillä ole tarvetta samanlaiseen jakoon asiakirjahallinnassa kuin Yhdysvalloissa: niihin, jotka kiinnittävät huomion kelvollisen evidenssin tuottamiseen, ja niihin, jotka korostavat kulttuuriperintöä ja muistifunktiota. Kaikki aineisto kelpaa ainakin periaatteessa sekä oikeussaliin että tutkijoille.

Tästä näkökulmasta raja Sähke- ja muiden aineistojen välillä tuntuu kovin jyrkältä. Osittain on varmaan kyse käytännön seikoista. Esimerkiksi VAPAan ei voida ottaa vastaan mitä tahansa. Mutta ehkä ajatteluun on samalla hiipinyt amerikkalaista hapatusta, jossa Sähkeen ulkopuolella ei ole kelvollista asiakirja-aineistoa.

Mainokset
  1. Osmo Palonen
    lauantai 10.11.2012 19:23

    Olisi tietysti ollut toivottavaa, että nämä kansalliset määräykset auttaisivat myös muita kuin virallisten asiakirjojen tuottajia. Nyt näin ei ole ja on hyvä tietää miksi. Vaikka tuo Moreq ei toki ole täydellinen – kiitos brittikonsulttien – on se ehkä lähempänä sitä, mikä voisi palvella myös yksityistä sektoria. Tällä kertaa kommentoin Liikearkistoyhdistyksen hattu päässäni ja toki Moreq2010 määritykseen hieman perehtyneenä..

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: