Etusivu > Tiedon organisointi > Uskon asia

Uskon asia

Kirjastoissa tiedon organisointi on ollut sekä teoreettisen että käytännöllisen tutkimuksen kohteena pitkään. Asiakirjahallinnassa tällainen kirjallisuus ja keskustelu jokseenkin puuttuu, niin meillä kuin muualla. Suomessa tyhjiö on minusta kuitenkin harvinaisen selvä, kun samaan aikaan tavoitteet tiedon organisoinnissa ovat korkealla. On kovin vähän (ainakaan yhteistä) käsitystä siitä,

  • mitä tarkoituksia tehtäväluokitus palvelee
  • keitä varten se on olemassa
  • miten se pitäisi rakentaa
  • miten mukaan otettavat tai poisjätettävät termit olisi valittava
  • millainen on luokituksen suhde todellisuuteen
  • millainen luokituksen rakenteen tulisi olla
  • millaisia termejä ja suhteita luokituksessa tulisi tai ei tulisi olla ja
  • miten semanttiset ja muut ristiriidat ratkaistaan.

Tästä huolimatta on vahvaa uskoa siihen, että jonkin työryhmän jossain tuntemattomalla tavalla tuottama malli sopii kaikille ja sitä ryhdytään heti yhdenmukaisesti soveltamaan ja käyttämään. Minusta tämä on uskoa tiedonhallinnolliseen ihmeeseen, jos johonkin.

Mainokset
Kategoriat:Tiedon organisointi
  1. Kiinnostava aihe
    lauantai 18.5.2013 15:21

    Everything comes down to users. Functional classifications are failing in their mission until the users are willing to embrace them (after all, it’s not the organization that’s going to use the classification but the employees). After user engagement is secured, it is easy for the entire organization to embrace the classification because at that point it can be said that the classification actually works and fits well into the practices of the organization. But, if the users are reluctant, it only indicates that the functional classification in question is actually rather DYSfunctional.

    Then again, are the users (or even the organizations) really ever going to embrace the functional classification (or even records management, for that matter)? Essentially, functional classification is like the Ungly Duckling – beloved by few, resented by many – regardless of how much work and effort is spent finessing and fine tuning it to make it fit and be accepted. It is probably never going to be able to serve well its many masters. Or could it, in the future? It’s the ”or could it” -part that makes this topic endlessly interesting to people like myself.

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: