Archive

Archive for huhtikuu 2014

Arkistoyhdistyksiä on nyt entistä vähemmän

tiistai 22.4.2014 Jätä kommentti

Arkistoyhdistyksiä on nyt entistä vähemmän! Ei meillä, vaan Ruotsissa. Arkivrådet AAS ja Svenska Arkivsamfundet ovat yhdistyneet 6. maaliskuuta. Uusi yhdistys on nimeltään Föreningen för arkiv- och informationsförvaltning (FAI). Yhdistymisen lisäksi pyritään siis tuomaan paremmin esille alan laajaa toiminta-aluetta.

Kun tällainen rationalisointi näyttää mahdottomalta täällä, ehdotankin, että meillä edetään perustamalla kattojärjestöksi neljäs järjestö, SAK – Suomen Arkistoyhdistysten Keskusliitto.

Tämä on tietysti satiiria.

Globaali ja lokaali tutkimuksessa ja muistissa -seminaari tulossa

lauantai 12.4.2014 Jätä kommentti

Globaali ja lokaali tutkimuksessa ja muistissa / Global and local in research and memory

Memornet-tohtorikoulutusohjelma järjestää kaikille yhteiskunnan muistifunktioiden tutkimuksesta kiinnostuneille luento- ja keskustelupäivän torstaina 12. kesäkuuta 2014 Tampereen yliopistossa (Pinni B –rakennus, pohjakerros, sali B0016). Päivän esitykset valottavat monipuolisesti paikallista, kansallista ja kansainvälistä näkökulmaa yhteiskunnan muistifunktioihin sekä yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimukseen. Kesäkoulu jatkuu perjantaina 13.6. tohtorikoulutusohjelman sisäisenä koulutustilaisuutena.

Ohjelma

  • 09:00 – 09:30 Tervetuliaiskahvit
  • 09:30 – 09:45 Tilaisuuden avaus. Professori Eero Sormunen, Tampereen yliopisto
  • 09:45 – 10:30 Muisti, julkinen muisti ja historia. Professori Pertti Haapala, Tampereen yliopisto
  • 10:45 – 11:30 ”Muistan, mutta kertoisinko ja mitä te tällä teette?” Kokemuksia Suomen romanien historiahankkeesta. Yliopistolehtori Panu Pulma, Helsingin yliopisto
  • 11:45 – 12:30 Emergence of digital humanities research: Crossdisciplinary and transnational reflections by a becoming digital historian. Professor Mats Fridlund, Aalto University
  • 12:45 – 13:30 Lounastauko
  • 13:30 – 14:15 “Kuratoinut Elias Lönnrot” – Folkloren tallentaminen, arkistointi ja julkaiseminen käyttäjäyleisöille suunnattuna tiedon suodattamisena ja organisointina. Dosentti/Visiting Professor Pertti Anttonen, Helsingin yliopisto/University of California
  • 14:30 – 15:15 Suomi metadatan kansainvälisessä kehitystyössä. Johtaja Liisa Savolainen, Kansalliskirjasto
  • 15:30 – 16:15 Globaalin ja paikallisen vuorovaikutus yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimuksessa. Akatemiaprofessori Pertti Alasuutari, Tampereen yliopisto
  • 16:30 Tilaisuuden päätös

Ilmoittautuminen
Ilmoittaudu sähköpostilla Memornetin koordinaattorille samuel.ranta@uta.fi perjantaihin 6.6. 2014 mennessä. Tilaisuus on maksuton.

Kategoriat:Ajankohtaista

On suuren arvonmäärityskeskustelun aika

perjantai 11.4.2014 Jätä kommentti

Mikkelissä näytään juhlitun maakunta-arkiston kahdeksaakymmentä vuotta. Onnittelut virkeälle vanhukselle! Sekä Olli Alm että Jessica Parland-von Essen ovat blogeissaan kiitettävästi jatkaneet juhlaseminaarissa esille noussutta keskustelun aihetta, hallinnon asiakirjojen arvoa suhteessa muuhun aineistoon ja erityisesti sosiaaliseen mediaan yhteiskunnan dokumentoijana. Itse en kuitenkaan kommentoi tätä. Sen sijaan haluaisin kiinnittää huomion siihen, mitä arvoa on sillä, että tällaista keskustelua käydään sosiaalisessa mediassa.

Meillä ei mielestäni ole koskaan riittävästi kiinnitetty huomiota asiakirjahallinnan työn tekemiseen näkyväksi. Perinteisesti arkistoammattilainen on ajatellut, ettei hän oikeastaan ”tee” mitään, ja jos tekeekin, niin se tapahtuu niin neutraalisti ja puolueettomasti, ettei sillä ole merkitystä. Arkistolaitoksen toiminta-ajatus ”yksilölle ja yhteiskunnalle merkittävä arkistoaines säilyy suppeassa ja käyttökelpoisessa muodossa” on tästä oiva esimerkki: arkistonhoitaja vain säilyttää tiedon, eikä olennaista katoa. Puolueettomuuden mielikuvaa on vaalittu piilottamalla työ ja tehdyt ratkaisut. Ikävä seuraus tästä on, ettei kukaan ulkopuolinen tiedä alasta mitään.

Jos kuitenkin puolueettomuus oikeasti on mahdotonta, mitä voi tehdä? Ainoa vaihtoehto on kertoa, mitä tehdään ja miksi. ”Transparency is new objectivity”. Jos ei oikeasti pysty tekemään täysin neutraaleja ja arvovapaita ratkaisuja, niin silloin ratkaisut on perusteltava ja tehtävä näkyviksi. Vain sitä kautta ne voidaan arvioida ja niihin voidaan – kenties – luottaa.

Tässä sosiaalinen media on oiva väline. Asiakirjahallinnan ammattilaisten pitäisi enemmän blogata työstään. Kertoa miten aineistoa hankitaan, miten sitä valikoidaan, miten kuvaillaan, mitä yllätyksiä työssä tulee vastaan. Meillä ei vielä osata käyttää sosiaalista mediaa tällä tavalla. Esimerkiksi arvonmäärityksestä kirjoitetaan vain hyvin yleisesti, yleisten periaatteiden tasolla, jos lainkaan.  Olisi minusta erittäin arvokasta, jos joku arvonmääritystä tekevä kertoisi konkreettisten aineistojen avulla, millaisia ratkaisuja on tehty ja miten niihin on päädytty. Se tekisi alaa tunnetuksi uudella tavalla ja antaisi myös kollegoille mahdollisuuden osallistua keskusteluun.

On nimittäin aika nurinkurista, että vaikka arvonmääritystä on pidetty ammattikunnan yhtenä tärkeimmistä tehtävistä, siitä keskusteluun ei ole ainuttakaan kansallista foorumia. Ei ole mitään paikkaa, jossa alan ammattilaiset voisivat taittaa tästä peistä — paitsi sosiaalinen media.

 

Alan koulutus historiatieteessä

keskiviikko 9.4.2014 Jätä kommentti

Törmäsin netissä Joseph M. Turrinin kirjoitukseen The Historical Profession and Archival Education. Se on kyllä jo hieman vanha (2007), mutta minusta mielenkiintoinen. Turrini kysyy, onko arkistokoulutuksella historiatieteen yhteydessä tulevaisuutta.

Kirjastotiede – siis meikäläisittäin informaatiotutkimus –  ja historiatiede ovat aina kamppailleet arkistokoulutuksesta. Informaatiotutkimus on Turrinin mukaan päässyt niskan päälle. Vuonna 1971 yli puolet arkistoammattilaisista oli Yhdysvalloissa opiskellut historiaa ja vain 12 prosentilla oli tutkinto informaatiotutkimuksessa. Vuonna 2004 informaatiotutkimusta opiskelleiden osuus oli noussut 39 prosenttiin ja historiaa opiskelleiden määrä pudonnut 46:teen. – Minusta ”pudotus” vaikuttaa maltilliselta, mutta Turrini ei kommentoi tätä.

Turrinin mielestä informaatiotutkimus on pärjännyt paremmin, koska sen piirissä alan opetuksen kehittämiseen on sitouduttu. Sekä opetusta että opettajia on tullut lisää ja aluetta laajennettu asiakirjahallintoon. Historiatieteen puolella kasvu on ollut vähäisempää ja opetusta on pyöritetty muutaman peruskurssin varassa. Lisäksi historiatieteessä ei ole reagoitu alan ”teknologiseen murrokseen”, millä Turrini tarkoittaa MARC AMC ja EAD-luettelointia.

Resurssien perään voi meilläkin kysellä. Alan opetusta on tällä hetkellä ainakin Tampereen, Turun, Jyväskylän ja Joensuun (ehkä Oulunkin) yliopistoissa, sekä Mikkelin ammattikorkeakoulussa. Opettajia on näissä kohta 3,5. Vain se  puolikas on (täytettävänä) historiatieteessä, vaikka Tamperetta ja Mikkeliä lukuunottamatta opetus on aina historian yhteydessä.

Teknologinen murros on eri asia. Täällä MARC AMC ja EAD eivät ole relevantteja. Olennaisempaa on, että meillä arkistonhoitajan ja asiakirjahallinnon toimenkuvia ei ole erotettu. Asiakirjahallinto on mullistunut paljon enemmän. Turrini kirjoittaa päätearkiston näkökulmasta, mutta meillä puhtaita päätearkistotehtäviä on harvassa. Jos alan akateemisessa ammattiyhdistyksessä on nyt 450 jäsentä, kuinka moni heistä on  työssä päätearkistossa? Ehkä viisikymmentä, varmasti alle sata. Onko koulutusjärjestelmä siis oikein viritetty ja resurssoitu?

 

 

Kategoriat:Koulutus