Etusivu > Lainsäädäntö > Arkistolakityöryhmien mietinnöt valmistuivat. Arkistolaitoksessa uudistuvat rakenteet – yksityisarkistoissa rahoitus

Arkistolakityöryhmien mietinnöt valmistuivat. Arkistolaitoksessa uudistuvat rakenteet – yksityisarkistoissa rahoitus

Sekä arkisto- että yksityisarkistolakityöryhmät jättivät äskettäin esityksensä uudeksi lainsäädännöksi. Yksityisarkistolakiin on tulossa olennaisia muutoksia. Arkistolaki uudistuu vähemmän. Sen uudistamisen vaikein kysymys on ollut, kuka jatkossa ohjaa ja kehittää julkishallinnon asiakirjahallintoa. Kukaan ei halua koskea tähän kuumaan perunaan. Arkistolakityöryhmäkin näyttää nostaneen kätensä pystyyn sen edessä. Muistiossa kaivataan uutta yleislakia, joka kokoaisi yhteen keskeiset tiedonhallintaa ja tietoaineistojen käsittelyä julkishallinnossa koskevat säädökset huomioiden informaation koko elinkaaren. Tätä jäädään siis odottamaan.

Koska suuri kehys on ratkaisematta, arkistolakityöryhmän työn tulos on vain arkistolaitosta koskevan arkistolain osan uudistaminen. Muuten vuoden 1994 arkistolaki jää olennaisin osin edelleen voimaan.

Arkistolaitoksen uudistus noudattelee jo tiedossa olleita linjoja. Maakunta-arkistot katoavat organisaatioyksikkönä. Niiden tilalla tulee yksi, useilla paikkakunnilla toimiva Kansallisarkisto. Tätä perustellaan sillä, että arkistoviranomaisen ohjaus tietoaineistojen pysyväksi säilyttämiseksi ei kohdistu enää yksittäisiin viranomaisiin vaan tapahtuu keskitetysti. Kun perinteisistä arkistotarkastuksista on luovuttu, aineistojen vastaanottoprosessi samoin kuin tutkimusyhteistyö, kehittäminen ja hallintopalvelut voidaan paremmin hoitaa keskitetysti.

Uudistuksen henki on, että arkistolaitos vetäytyy hyllyjen väliin huolehtimaan pysyvästi säilytettävistä aineistoista ja niiden tietopalvelusta. Lain Kansallisarkistosta 2 §:ssä todetaan, että Kansallisarkiston ”tehtävänä on – – toimia viranomaisten asiakirjoihin sisältyvien tietojen pysyvän säilyttämisen ja arkistotoiminnan asiantuntijaviranomaisena”. Kun ”arkistotoimintaa” ei määritellä, 2 §:ään voi sisältyä pieni epäselvyyden siemen. Asiantuntijaviranomaisen toimivaltuudet ovat kuitenkin vähäiset.

Kansallisarkisto saa uudessa arkistolaissa oikeuden muuttaa asiakirjat sähköiseen muotoon siten että alkuperäiset hävitetään. Tiedonantovelvollisuutta löysätään siten, että sen voi vastata asiakirjapyyntöön jopa vasta kuukauden tai jopa kahden päästä.

Jos tuleva arkistolain uudistus ei kosketa juuri muita kuin arkistolaitosta, toisin on valtionapua saavien yksityisten keskusarkistojen lainsäädännön laita. Sen muutokset ovat suuria ja vaikuttavat laajempaan kenttään. Uudistuksen taustalla on hallitusohjelma, jossa selväkielisesti sanottuna kannettiin huolta siitä, että kristillisdemokraatit, vihreät ja perussuomalaiset eivät ole valtionapua saavien arkistojen tukijärjestelmän piirissä.

Uudistustarve on muutenkin ilmeinen. Nykyinen tuki perustuu kiinteistö- ja henkilöstökustannuksiin, joten se jakautuu epätasaisesti. Kuukausittainen valtionapu vaihtelee 1,80 ja 15,50 euron välillä hyllymetriä kohden. Eroja avun saajien toiminnan tehokkuudessa sekä sähköisten palveluiden järjestämisessä ei voida huomioida. Kiinteistö- ja henkilöstömenot vievät 90 % tuesta. Vapaata rahaa ei juuri ole, vaikka painopisteet vaihtuisivat tai olisi tarvetta tukea tilapäisiä hankkeita.

Jatkossa rahoituksen saaminen perustuu toiminnan laajuuteen ja laatuun. Pohjana eivät enää ole kiinteät kustannukset, joten rahoituksen painopistettä voidaan helpommin muuttaa. EU-tason, hallituksen sekä ministeriöiden kulttuuri- ja tiedestrategioiden ja toimenpideohjelmien rooli kasvaa rahoituksen suuntaamisen perusteena.

Nykyisissä valtionapua saavassa laitoksissa tämä saattaa huolta, varsinkin kun valtionapu samalla avataan laajemmalle hakijajoukolle. Jakajia tulee lisää, jaettavaa ei. Arkistolaitoksen puolelta on viestitetty, ettei suuria muutoksia tehdä nopeasi. Kertaluontoista hankeavustusta voivat jatkossa saada muutkin kuin pysyväisluonteisen avustuksen saajat. Tuen piirissä on myös toimintojen kehittäminen, esimerkiksi arkistotoimintaa kehittävä tutkimus tai muu yhteistyö tutkijoiden kanssa.

Uudessa laissa pysyväisluonteisesta valtionavusta päättäisi Kansallisarkisto opetus- ja kulttuuriministeriön sijasta. Toinen Kansallisarkistoon liittyvä muutos koskee yksityisarkistojen vastaanottamista. Nykyisin yksityisarkistojen ottaminen Kansallisarkistossa säilytettäväksi perustuu sopimuksiin, mistä seuraa oikeudellisia tulkintaongelmia esimerkiksi julkisuuslainsäädännön suhteen. Esityksessä yksityisarkisto siirtyisi Kansallisarkistolle valituskelpoisella hallintopäätöksellä, joka on perusteltava. Kansallisarkistoon olisi samassa päätöksessä päättävä käyttörajoituksista. Tämän olisi tapahduttava kuitenkin luovuttajan tahtoa noudattaen ja julkisuutta vain perustellusta syystä rajoittaen.

Käyttäjille lakiuudistukset tuovat yhden tervetulleen parannuksen. Kansallisarkisto ja pysyväisluonteista valtionapua saavat arkistot voivat jatkossa julkaista sähköisesti aineistojen tunnistamisen ja valinnan kannalta välttämättömät tiedot hallussaan olevista arkistoista ja asiakirjoista.

Molempia lakeja esitetään tulevaksi voimaan 1.1.2016.

 (Julk. Faili 1/2015, 36-37)

Mainokset
Kategoriat:Lainsäädäntö
  1. Ei kommentteja.
  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: