Etusivu > Asiakirjajulkisuus > Toimiiko asiakirjajulkisuus?

Toimiiko asiakirjajulkisuus?

Suomalainen asiakirjajulkisuus on yleensä näyttänyt hyvin toimivalta ja ongelmattomalta, mutta myös muita puolia on tullut esille. Ylen Julkinen sana -ohjelmassa toimittajat kertovat kokemuksistaan. Se kannattaa alalla olevien ja muiden kiinnostuneiden kuunnella. Tänään Aamulehti sivuaa samaa teemaa ja kirjoittaa otsikolla ”Tampere-halusi salata kaiken”

Virkamiesten venkoilu julkisuuslain kanssa on tuttua toimittajille. Julkisia asiakirjoja yritetään pimittää esimerkiksi siitä syystä, että ne sisältävät kiusallista tietoa organisaatiosta.

Vaikka julkisuuslainsäädäntö on Suomessa vahva ja tiedon salaaminen lopulta vaikeaa, parin vuoden valitusrumballa voidaan haluttaessa vesittää toimittajan kysymän tiedon uutisarvo. Jo uhka tästä saattaa estää liian sinnikkäät pyynnöt.

Ylen keskustelussa yksityisyyden suoja arvioidaan liian vahvaksi: ei voida kertoa sellaisistakaan yksittäistapauksista, joilla olisi yleistä merkitystä. Yritysten viestintäosastojen logiikan todetaan rantautuneen viranomaisiin. Viestinnällä luodaan organisaation brändiä. Hallinnon avoimuus ei kuitenkaan ole brändäämistä.

 

Mainokset
Kategoriat:Asiakirjajulkisuus
  1. Tuija Kautto
    perjantai 13.5.2016 12:52

    Toimittajien kokemukset olivat paikoin kovin negatiivisia ja keskustelujen perusteella viranomaisten toiminnasta syntyi melko yksipuolinen kuva. Ikään kuin salaamisen kulttuuri olisi kaikissa viranomaisissa ja kaikille virkamiehille pääsääntö. Tämä ei liene kuitenkaan koko totuus. Syyt ovat varmasti syvemmällä ja monimuotoisemmat.

    Olen samaa mieltä toimittajien kanssa siitä, että lainsäädäntöä pitäisi ehdottomasti tarkentaa ja selkeyttää. Tällä hetkellä epäselvä ohjaus (lain teksti) johtaa väistämättä erilaisiin julkisuustulkintoihin. Olen samaa mieltä myös toimittaja Reinbothin kanssa siitä, että yhtiöittäminen ei suinkaan edistä julkisuusperiaatteen toteutumista, päinvastoin tekee sen entistä haasteellisemmaksi.

    Keskustelua julkisuusperiaatteesta sekä yksityisyyden suojaa koskevista kysymyksistä tulisi käydä kuitenkin yhteistyössä siten, että kaikki osapuolet tulisivat samanaikaisesti kuulluiksi. Myös ne viranomaisen ruohonjuuritasolla työskentelevät, koska he joutuvat usein näissä tietopyyntötilanteissa tulilinjalle eri tahoilta tulevien vaatimusten ristipaineeseen. Syyttävä ja osoittava sormi ei ole se paras motivointikeino tehdä yhteistyötä.

    Tekisi varmasti myös hyvää, jos toimittajat – ja mikseipä muutkin ammattiryhmät – voisivat mennä johonkin viranomaiseen harjoittelemaan tietopyyntöihin vastaamista. Ehkäpä silmät samalla sen suhteen avautuisivat, miten helppoa tai vaikeata tässä digitaalisessa hybridimaailmassa yksittäisiin tietopyyntöihin vastaaminen todellisuudessa on, etenkin kun resurssit ovat miinuksella. Ihan näin ajatusleikkinä….

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: