Arkisto

Archive for heinäkuu 2016

Lohkoketjut asiakirjahallinnassa

keskiviikko 27.7.2016 1 kommentti

Cassie Findlay kirjoittaa lohkoketjujen käytöstä asiakirjahallinnassa. Hän ennustaa, että ne ovat tuomassa suurta mullistusta. Lohkoketjujen idea on siinä, että samasta tapahtumasta tallentuu jälkiä monille eri tietokoneille internetissä. Kukaan ei hallitse niitä kaikkia ja pysty muokkaamaan tai poistamaan niitä myöhemmin. Tuloksena on ehdottoman luotettavaa dataa, joka ei ole kenenkään manipuloitavissa ja joka on täysin puolueettoman säilyttäjän, tietokoneverkon, valvonnassa. Lohkoketjuihin myös voidaan tehdä älykkäitä  ”jos tapahtuu tuo, tee näin” -sopimuksia. Lohkoketjujärjestelmä voi esimerkiksi automaattisesti pidentää maksukanavien käyttöaikaa, kun niistä on saapunut maksu palvelun tarjoajalle, tai julkistaa salaiset asiakirjat salassapitoajan päätyttyä ja lähettää tästä tiedon kiinnostuneille, Findlay visioi. Kaikki voisivat varmoja siitä, että prosessi tapahtuu läpinäkyvästi, ilman viivyttelyä ja hallinnon korruptiota.

Kategoriat:Sähköiset

Jälleen alan lehdistä

maanantai 25.7.2016 Jätä kommentti

20160725_145836-1

Uusin Arkiv, Samhälle och Forskning oli odottamassa työpaikalla. Se on numero 2012:1–2. Luitte aivan oikein. ASF on jo neljä vuotta jäljessä omasta aikataulustaan.

Pääkirjoituksessa annetaan tähän kolme syytä. Ensinäkin lehteen ei ole saatu pysyvää päätoimittajaa. Takana ovat ne ajat, jolloin ASF:ää voitiin toimittaa vapaaehtoistyönä ja sivutoimena. Nykyisin työtahti on siihen liian kova. Toiseksi julkaistavasta tutkimuksesta on pulaa. Kolmanneksi Ruotsin Vetenskapsrådet on lakannut tukemasta tieteellisiä lehtiä, koska digitaalisessa julkaisemisessa ei ole painokuluja. Tämä on totta, pääkirjoituksessa muistutetaan, mutta julkaisuprosessin muut kustannukset ovat se keskeinen ongelma.

Mitä tästä opimme Suomessa? Luultavasti emme mitään. Meillä on kuitenkin sama ongelma: kyse on pienestä professiosta, jonka yhteiset ponnistukset ovat aina olleet vapaa-ajalla tai viran ohessa tehtävää työtä. Kun siihen ei enää ole mahdollisuutta, ne kuolevat hiljalleen pois. Arkistoyhdistyksen julkaisusarja on viimeksi täydentynyt yksitoista vuotta sitten, jos arkistolaitoksen pääjohtajan juhlakirjaa ei lasketa. Viimeiset kansalliset arkistopäivät taisivat olla Jyväskylässä vuonna 2010.

Tämä on tappio ennen kaikkea julkishallinnolle, jos jollekin. Liikearkistoyhdistys porskuttaa edelleen, koska se tekee rahaa tilaisuuksilla ja julkaisuilla. Ehkä Failillekin löytyy vielä uusi päätoimittaja nykyisen jälkeen, kun työstä maksetaan jonkinlainen korvaus.

Toisaalta tekisi mieli sanoa, että tässä on julkishallinnossa työskentelevien paikka terästäytyä. Samalla tiedän, että uusien aktiivien peräänkuuluttaminen olisi naivia. Pelkällä innostuksella ei pitkälle päästä. Jos haluttaisiin viedä asioita eteenpäin, vaadittaisiin rakenteellisia ratkaisuja, kuten yhdistysten yhdistämistä, jotta pienet resurssit saataisiin paremmin koko kentän käyttöön. Tästä olen kirjoittanut aikaisemminkin, mutten siitä enää jatka. Olen aikani siitä jo natkuttanut ja seuraan kenttää joka tapauksessa enemmänkin sivusta. Kyse on yhdistysten jäsenten tarpeista. Jos nykytilanne tyydyttää heitä, niin mikäpä siinä sitten.

PS. Lehdessä on muuten Svenska Arkivsamfundetin historiikki vuosilta 1952–2014. Vuonna 1952 Arkivsamfundet oli alan ainoa yhdistys – nyt niitä on kuusi!

Kategoriat:Julkaisut