Etusivu > Etiikka, Sekalaista, Yhteiskunta > Eettisyys, valinnanvapaus ja digitalisaatio?

Eettisyys, valinnanvapaus ja digitalisaatio?

Yhteiskuntamme eri toimintoja tehostetaan kovalla tohinalla, ja kansalaiset velvoitetaan käyttämään digitalisaation nimissä erilaisia teknologisia ratkaisuja ja palveluja. Etenkin sellaiset ikääntyneet yli 65-vuotiaat ihmiset, jotka eivät käytä tietotekniikkaa, ja joita joukossamme on noin puoli miljoonaa, kokevat tämän hankalaksi ja epämiellyttäväksi. Kun itse ei hallita tekniikkaa, tarvitaan ulkopuolisten apua. Ja tämä lankeaa automaattisesti lapsille, lapsenlapsille tai ystäville. Joukossa on myös paljon yksinäisiä, joilla ei ole omaa perhettä tai ystävät ovat jossakin kaukana. Tällöin mm. kirjastot ja järjestöt antavat apua. Toisista ihmisistä riippuvaisuus saatetaan kuitenkin joskus kokea ahdistavana ja jopa syrjäyttävänä. Filosofian tohtori, psykologi ja psykoterapeutti Marja Saarenheimo pitää toimintatapaa, joka heikentää palvelujen saatavuutta ja arkielämän sujuvuutta yhtenä ikäsyrjinnän muotona. Asiasta kirjoittaa Helsingin Sanomat 14.11.2016.

Tämä kaikki edellä kerrottu ei suinkaan koske vain ikääntyneitä ihmisiä. Joukossamme on paljon myös heitä, joilla kyllä on kykyä ja osaamista käyttää tekniikkaa hyödykseen, mutta ei välttämättä halua. Kaikki ihmiset eivät ole teknologiaorientoituneita vaan he suuntaavat mieluummin energiansa muihin mielekkäämpiin elämän eri osa-alueisiin. Kaikki ylimääräinen teknologiapakko koetaan erittäin turhauttavana ja arkea vaikeuttavana. On olemassa ihmisiä, jotka haluavat aitoa perinteistä henkilökohtaista palvelua – ihmiseltä ihmiselle. On olemassa työssäkäyviä ihmisiä, jotka ovat jo nyt ylikuormittuneita erilaisten tunnuslukujen ja salasanojen viidakoissa – yhtään ylimääräistä säätämistä ei enää jaksaisi vapaa-ajallaan. Kun pitäisi hoitaa ne omat asiat, ja lisäksi ehtiä ja jaksaa auttaa myös omia vanhempiaan, jotka ovat aivan hukassa. Mutta miten tähän huutoon vastaavat esimerkiksi pankit? Tällä hetkellä suuntauksena näyttäisi olevan, että tähän saakka varsin hyvin toimineista tunnuslukukorteista luovutaan, ja asiakkailla on kohta uusi mobiilisovellus riesanaan. Lopulta puhelin on täynnä erilaisia appseja, jotka vaativat päivittämistä yksi toisensa jälkeen. Voiko puhelimella kohta enää soittaa, kun akku on loppu jo hetkessä?

Missä on se kuuluisa valinnanvapaus, jonka perään huudetaan esimerkiksi sote-kysymyksissä? Miksi ihmiset eivät saa enää itse valita missä muodossa he kulloinkin palvelunsa ottavat vastaan? Miksi ihmiset eivät ole näiden kysymysten osalta yhdenvertaisia? Toteutuuko perustuslain henki enää tässä kehityksessä? Mitä tapahtuu esimerkiksi yksityiselämän suojalle tai omaisuuden suojalle? Ajetaanko meidät harmaalle vyöhykkeelle, jossa täysin oikeustoimikelpoiset henkilöt siirretään jonkin asteisen edunvalvonnan piiriin jotta he pärjäisivät digitalisaatiohaasteiden parissa?

On selvää, että digitalisaatiota tarvitaan, ja emme voi palata ajassa taaksepäin. On myös hyvä asia, että digitaalisiin haasteisiin on tarjolla ja suunnitteilla erilaista apua. Toivottavasti muistetaan kuitenkin huolehtia myös siitä, että kaikki juridiset ja eettiset näkökulmat on ensin varmistettu ja riskit tunnistettu. Muutoin saattaa käydä niin, että nämä uudet toimintatavat ja avuntarjoamisen mallit johtavatkin huomaamatta epäeettiseen toimintaan, jossa avunsaajasta tulee hyväksikäytetty, epärehellisen toiminnan uhri.

 

 

Mainokset
  1. Juho Nurmi
    maanantai 14.11.2016 12:48

    Itse näkisin digitalisaation enemmän mahdollisuutena, toki riskeistäkin kannattaa puhua. Kyse ei ole niinkään tekniikasta vaan käytettävyydestä. Kun palveluiden käytettävyyteen kiinnitetään tarpeeksi huomiota, oppivat myös yli 65-vuotiaat käyttämään niitä. Ja ikä ei ole mikään este uuden oppimiselle.

    2010-luvulla tietoihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat kansalaistaitoihin. Suomalaisella työpaikalla ei voi yksinkertaisesti käsitellä erityyppisiä tietoja ilman lainsäädännön tuntemusta.

    Minusta voidaan ajatella, että digitaalisuus tarjoaa paperimaailmaan verrattuna monessakin suhteessa paremman tietosuojan. Miten voidaan esimerkiksi todentaa, ketkä ovat urkkineet paperisia potilasasiakirjoja?

    Ja palvelua saa ja pitää tietysti vaatia. Mutta räätälöidystä palvelusta pitää olla myös valmis maksamaan.

  2. Hanna Barlund
    maanantai 14.11.2016 13:04

    Hei! Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Olen 100-prosenttisesti samaa mieltä. Yst.terv. Hanna

    Lähetetty iPhonesta

  3. Tuija Kautto
    maanantai 14.11.2016 13:24

    Kiitos kommenteistanne. Varmasti on juuri näin, että digitaalisuus tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että kukaan ei jää eriarvoiseen asemaan. Olen tyytyväinen, jos aiheesta syntyy keskustelua ja saamme erilaisia näkökulmia ja kokemuksia mukaan!

  4. S. Saari
    perjantai 25.11.2016 9:44

    Juho Nurmelle: Palveluiden käytettävyys auttaa varmaan joidenkin iäkkäiden ihmisten kohdalla ja saa heidät käyttämään digitaalisia palveluita. On kuitenkin monia iäkkäitä ihmisiä, jotka eivät HALUA paneutua tietotekniikkaan. He luovivat eteenpäin miten taitavat, usein läheisten avustuksella, kuten Tuija Kautto kirjoitti. Läheisten apu aiheuttaa sen, että iäkkäät ihmiset joutuvat luopumaan yksityisyydestään. Monille se on todella epämiellyttävää.

    Kirjoitat, että suomalaisella työpaikalla ei voi käsitellä erityyppisiä tietoja ilman lainsäädännön tuntemusta. Suomalaisilla työpaikoilla on käsitelty tietoa ilman lainsäädännön tuntemusta jo pitkään, käsitellään tällä hetkellä ja käsitellään hyvin todennäköisesti myös lähitulevaisuudessa.

    Vast’ikään erään terveyspalveluja tarjoavan yrityksen käytävällä käytiin nuoren ja keski-ikäisen henkilön välillä keskustelu:

    Keski-ikäinen: Miten kun minun pitäisi lähettää sähköpostia ja K-asemalla on kaksi liitettä. Pystynkö lähettämään kaksi liitettä sähköpostissa?

    Nuori (hieman epäuskoisena): Kyllä, totta kai.

    Keski-ikäinen: Miten sen teen? Menenkö K-asemalle siihen tiedostoon ja lähetän sieltä?

    Nuori: Minä ainakin teen niin, että kirjoitan ensin sähköpostiviestin ja sitten… (enempää en kuullut, koska etäisyys kasvoi liian pitkäksi.)

    Mahtoiko tämä sähköpostiviestin liitteitä pohdiskellut henkilö olla kovin tietoinen lainsäädännön vaatimuksista potilastietojen osalta?

    Digitaalisten potilasasiakirjojen tietojen urkkijat saadaan jossain määrin selville, mutta digitaalinen potilastieto on monin muin tavoin altis tiedonurkinnalle ja valtavasti laajemmassa mittakaavassa kuin paperilla oleva tieto. Mikään tietojärjestelmä ei ole ehdottoman tietoturvallinen. Tiedonurkkija (hakkeri, krakkeri) on aina askeleen edellä tietojärjestelmien suunnittelijoita ja ylläpitäjiä. Lisäksi tietojärjestelmän käyttäjä on heikko lenkki tietoturvaketjussa.

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: