Etusivu > Koulutus > UCLA kouluttaa USAn huippuammattilaiset

UCLA kouluttaa USAn huippuammattilaiset

University of California, Los Angeles (UCLA), on yksi arkistoalan johtavista kouluttajista USAssa. Professori Anne Gilliland suostui kertomaan UCLAn koulutuksesta Failille. Gilliland on kansainvälisesti tunnettu ja suosittu luennoitsija, joka on käynyt Suomessakin useita kertoja.

Yhdysvalloissa arkistokoulutusta tarjotaan 34 yliopistossa. UCLAn arkistomaisterien koulutusohjelma kuuluu niistä pienempiin, opiskelijoita on alle viisikymmentä.

Gilliland luonnehtii yliopiston opetusta toisista eroavaksi ja aktivismin leimaamaksi. Tutkimuksessa ja opetuksessa korostetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ollaan tietoisia yhteiskunnan sosiaalisista ongelmista ja arkistojen poliittisesta luonteesta. Kysyn Annelta, miten tämä vaikuttaa opiskelijoiden työllistymiseen.

”Ei mitenkään. Kaikki tietävät, että tämä on huippuyliopisto ja alan opetus on parasta, mitä voi saada. Pelkästään Kaliforniassa on valtavasti pieniä, erilaisia yhteisöjä palvelevia arkistoja, jotka tarvitsevat tällaista osaamista”, Gilliland sanoo. ”UCLAn opiskelijat tuntevat arkistojen toiminnan periaatteet, mutta he osaavat lisäksi tarkastella niitä kriittisesti ja soveltaa ajatuksia uusissa tilanteissa, joihin perinteinen toimintatapa ei sovi.”

Hän lisää, että alalla on ”diversiteettiongelma”. Perinteisesti arkistonhoitajat ovat olleet valkoihoisia miehiä, mutta maisteriohjelmien myötä ala on naisistunut. Kun väestö kuitenkin on monikulttuurista, yhteiskunnan dokumentointi edellyttäisi eri taustoista tulevia opiskelijoita. Tähän pääseminen on jatkuva haaste.

”Opiskelijoitamme kysytään kaikkialla, mutta useimmat eivät halua lähteä täältä.”

Yhdysvaltain kansallisarkisto NARA toimii itärannikolla, mutta se ei ole ollut suuri arkistomaistereiden työllistäjä. NARA on perinteisesti värvännyt työntekijänsä historian opiskelijoiden joukosta ja kouluttanut heidät itse. Tässä on tapahtunut muutosta, mutta yliopistossa alaa opiskelleita on otettu NARAan yleensä erikoistehtäviin, kuten sähköisten asiakirjojen hallintaan. Sähköpostiskandaalit ovat opettaneet NARAlle, ettei sillä ole siihen riittävää osaamista.

Asiakirjahallinnon ja arkistojen ero on Yhdysvalloissa usein tiukka. Miten UCLAn koulutuksessa asiakirjahallinto on otettu huomioon?

”Asiakirjahallintoa ei meillä nähdä erillisenä alueena”, Gilliland vakuuttaa. Opiskelijat voivat työllistyä yhtä asiakirjahallintoon kuin arkistoihinkin. Koulutusohjelmassa kukaan ei voi välttyä perustietämykseltä asiakirjahallinnosta, vaikka asiakirjahallinnon erikoiskurssit voikin välttää.

”Valitettavasti suurin osa opiskelijoista ei ole kiinnostunut asiakirjahallinnosta, vaikka työpaikkoja olisi ja palkkakin on hyvä. Opiskelijat haluavat hypistellä konkreettisia vanhoja asiakirjoja. Yritän kannustaa muuhun, mutta asiakirjahallinto herättää harvoissa innostusta”, Anne valittaa.

Asiakirjahallinnolla on terminä vanhahtava kaiku. Se tuo mieleen lomakkeiden suunnittelun ja hallinnan.

Entä kirjastonhoito? USAssa kirjastokoulutuksen määrä on laskussa, mutta arkistokoulutus kasvaa. Niin Tampereen yliopistossa kuin UCLAssakin koulutetaan kirjastonhoitajia samassa koulutusohjelmassa arkistoammattilaisten kanssa. Käy ilmi, että ratkaisukin on samantapainen.

”Maisteriopiskelijoiden on suoritettava ensin neljä pakollista kurssia, joilla annetaan yleiskatsaus eri alueisiin. Erikoistuminen alkaa vasta sen jälkeen”, Gilliland selittää. Arkisto- ja kirjastokoulutuksen lisäksi erikoistumisalueita ovat informatiikka, vanhat kirjat ja paino- ja visuaalinen kulttuuri, sekä tietysti media-arkistot – Hollywoodin lähellä kun ollaan.

Kurssikuvaukset ovat hämmentäviä. Niissä saattaa lukea ”kaksi tuntia luentoja ja kaksi tuntia keskustelua”, niin vähän? – ”Se on viikoittain. Keskusteluita vetää joku henkilökunnasta tai jatko-opiskelija”, Gilliland selittää.

Sanon, tuo olisi meilläkin hyvä, mutta siihen ei ole resursseja. Sen sijaan yritetään saada aikaan Moodle-keskusteluja verkossa, vaihtelevalla menestyksellä. ”Meilläkin käytetään Moodlea”, kertoo Anne. ”Kaikki eivät halua puhua julkisesti.” Tämä on yllättävää. Amerikkalaiset vaikuttavat järjestään luontevilta ja innokkailta esiintyjiltä.

UCLAssa on vähän ulkomaisia opiskelijoita, koska opiskelu on kallista. Opintopaikka ei yleensä tuo opinnoille rahoitusta. Niinpä jatko-opiskelijoiden käyttäminen opetuksessa on yliopistolle keino tukea jatko-opiskelijoita antamalle heille ansaintamahdollisuus.

Maisterikoulutuksen rakenne on toisenlainen kuin Suomessa. Sopivan kandidaatintutkinnon suorittanut voi tulla UCLAan tekemään suoraan väitöskirjaa. Jos haluaa tehdä maisterintutkinnon, se on ammatillista pätevöitymistä.

Erilaista on myös se, että maisterin tutkielman sijasta voi tehdä portfolion. Portfolion aihe valitaan kaksivuotisessa koulutuksessa ensimmäisen vuoden jälkeen. Se on jokin ajankohtainen ongelma tai teema, johon opiskelija haluaa syventyä. Siinä, missä tutkielma tähtää tutkimusosaamiseen, portfoliolla kehitetään johtamistaitoja. Molemmissa vaihtoehdoissa on syvällisesti perehdyttävä tarkasteltuun alueeseen.

”Opiskelijat kuvittelevat sen olevan maisterintutkielmaa helpompi vaihtoehto, mutta niin ei ole”, Anne sanoo. ”Itse asiassa on helpompaa tehdä kaavamainen tutkielma.”

Portfolio on kertomus opiskelijan ammatillisesta kasvusta opintojen aikana kohti itse asetettua tavoitetta. Portfolioon sisältyy kuvaus tarkasteltavasta aiheesta, aihetta käsittelevä kirjoitus, selostus käydyistä kursseista ja keskusteluista, sekä tavoitellusta urasta ja jatkokehityksestä. Yhdeksän kymmenestä opiskelijasta tekee portfolion.

Portfolio esitellään suullisesti raadille, jossa on kaksi edustajaa yliopistolta sekä yksi alan ammattilainen. Esittelyt eivät ole julkisia. Läsnä ovat raadin lisäksi vain muut samaan aikaan esittelyvuorossa olevat opiskelijat. Parhaat esitykset saavat kuitenkin toisenkin esityskerran, jolloin läsnä on sidosryhmien ja yritysten edustajia. Silloin opiskelija saatetaan värvätä saman tien töihin.

Vaatimukset opiskelijoille ovat tiukemmat kuin Suomessa. Pelkkä kurssien läpäiseminen ei vielä riitä tutkinnon saamiseen. Peruskursseista on saatava riittävän korkea keskiarvo. Myöskään poissaolevaksi ilmoittautuminen ei onnistu, ellei kurssisuoriutuminen ole ollut riittävää.

Gillilandin yksiköllä on kiinnostusta läheisempään yhteistyöhön Tampereen yliopiston kanssa. Se suorastaan imartelee, koska maailman huippuyliopistot verkostoituvat mieluiten keskenään. Vierailun aikana allekirjoitettiin kuitenkin, aiepöytäkirja UCLAn GSEISin (Graduate School of Information and Education Studies) ja Tampereen yliopiston viestintätieteiden tiedekunnan yhteistyöstä.

Artikkelin on kirjoitettu Fulbright Finlandin stipendin turvin Yhdysvaltoihin tehdyllä vierailulla.

(Julk. Faili 2/2017, s. 34-35)

Mainokset
Kategoriat:Koulutus
  1. Ei kommentteja.
  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: