Arkisto

Archive for the ‘Kansainvälisyys’ Category

Kielialueen rajat

torstai 8.5.2014 1 kommentti

Archivmanagement in der Praxis

Potsdamilainen kollega antoi lukemiseksi paikallista ammattikirjallisuutta. Teoksessa on lukuja esim. arkiston laadunhallinnasta, strategisesta suunnittelusta ja benchmarkkauksesta. Tutkimuksellisesti tämä ei ole kovin mielenkiintoista, mutta muistutus siitä, mitä kaikkea voitaisiin koulutuksessa käydä läpi.

Eurooppa on pirstoutunut kielivyöhykkeisiin, joiden välillä tieto kulkee huonosti. Saksalaisilla voisi olla meille annettavaa, mutta heillä ei ole suurta mielenkiintoa julkaisemiseen englanniksi. Kun muun kuin englannin kielen hyvää taitoa ei voi opiskelijalta enää kohtuudella odottaa, meillä luetaan paitsi kieleltään myös alkuperältään anglosaksista kirjallisuutta. Kun sen tiedostaa, se ei välttämättä ole ongelma. Samalla ostetaan kuitenkin anglosaksinen näkökulma kaikkeen, kutenMatti Klinge jaksaa muistuttaa.

Oma saksan kieleni on ruosteessa, mutta kirjaa selaillessa heräsi (ehkä valheellinen) ajatus, että päntättyään rajallisen ammattisanaston tätä lukisi suhteellisen vaivattomasti.

Kategoriat:Kansainvälisyys

Mitä opin Madridissa

maanantai 7.10.2013 1 kommentti

Olin viime viikon Arkistoyhdistyksen opintomatkalla Madridissa. Oli mukava tavata tavata vanhoja tuttuja ja tehdä uusia tuttavuuksia. Lisäksi näillä retkillä pääsee erikoisiin paikkoihin, kuten katsomaan Kolumbuksen kirjoittamia kirjeitä Alban herttuattaren arkistossa (herttuattaren esi-isä oli Kolumbuksen rahoittaja). Paperin paikkaamisesta nähtiin myös näyttävä demo.

Matkalla tulin ensi kertaa ajatelleeksi asiakirjahallintomme vahvuutta. Toisin kuin etelä-Euroopassa, meillä on asiakirjahallinnossa hyvin koulutettua väkeä, joka tekee vaativia tehtäviä itsenäisesti oman mandaattinsa puitteissa.  Matkan epävirallinen puheenaihe oli arkistolain tuleva uudistus. Tilanne tuntuu olevan aidosti auki, mutta hyvin toimiva asiakirjahallinto antanee ratkaisuissa liikkumavaraa.

Parhaimmillaan näillä matkoilla oppisi enemmänkin, jos kansalliset rajat ja konkretiahakuisuus eivät olisi esteenä.  Kansallisilla rajoilla tarkoitan sitä, että espanjalaisten ja suomalaisten kohdatessa kumpikaan ei tiedä sanottavasti toisesta. Lisäksi, kun kansainvälistyminen on vähäistä, on vaikea nähdä, mikä omissa kansallisissa käytännöissä voisi olla erilaista – ja siksi kiinnostavaa – tai jakamisen arvoinen kokemus. Konkretiahakuisuus näkyy vähäisenä abstraktiotasona ja kiinnostuksena täsmällisiin faktoihin. Niinpä kaikkialla saa saman joka ryhmälle sopivan perusesittelyn: minä vuonna laitos on perustettu, paljonko on asiakirjoja ja henkilökuntaa, paljonko aineistoa on digitoitu, millaisia kiinnostavia asiakirjoja on, miltä konservointiosasto näyttää, jne. Jos faktoja ei kerrota, niitä kysytään. Kuitenkin keskusteltavaksi voisi löytää mielenkiintoisempia asioita: mitkä tekijät yhteiskunnassa vaikuttivat siihen, että laitos perustettiin juuri tuolloin; miten digitointi on vaikuttanut käyttäjämääriin ja  käyttäjäryhmiin; mitä toimintoja on prioisoitu resurssien vähetessä.

Kiinnostavinta oli tapaaminen Espanjan arkistoväen kanssa. Heille on tulossa uusi julkisuuslaki ja se selvästi hermostuttaa paikallisia, joilla resurssit ovat pienet ja joille arkistojen avoimuus on uusi asia. Itse alustin suomalaisesta asiakirjajulkisuudesta, mutta enpä tiennyt, missä Espanjassa mennään. Jos tilanne olisi ollut paremmin selvillä, olisin ehkä puhunut toisia asioita. Mutta tuntui tuo kelpaavan noinkin, ainakin suomalaisille. Espanjalaisilta ei tullut palautetta.

Kategoriat:Kansainvälisyys

Archidis-kesäkoulupaikat haussa

perjantai 4.1.2013 Jätä kommentti

ERASMUS-rahoitteisen ARCHIDIS-ohjelman kesäkoulupaikat informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkinto-ohjelman maisteri- ja tohtoriopiskelijoille ovat parhaillaan haussa, hakuaikaa on 31.1.2013 asti. Aikaisemmat kesäkoululaiset ovat kertoneet kokemuksistaan Failissa:

Alanen, J., & Varpila, J. (2011). Suomen asiakirjahallinto esillä kesäkoulussa Saksassa. Faili (3), 20–21.
Heikkonen, R. (2012). Kesäkoulu tutki arvonmäärityksen saloja. Faili, (4), 12–13.

Kaunis turhuus

perjantai 25.5.2012 2 kommenttia

Pohjoismaiset arkistopäivät ovat takana. Katsoin velvollisuudekseni osallistua tällä kertaa, kun ne järjestettiin näin lähellä, Hämeenlinnassa, vaikka muuten olen jättänyt päivät useamman kerran väliin. Seuraavan kerran lienen pohjoismaisilla arkistopäivillä sitten, kun ne taas järjestetään Suomessa, jos silloinkaan.

Miksi näin? Vastaan uudella kysymyksellä: miksi käyttää aikaa kultajyvien seulomiseen norjan- tai tanskankielisistä esityksistä, kun helpommin saatavilla on enemmän informaatiota kuin pystyy omaksumaan? Kielimuuri haittaa keskustelua myös ruotsiksi, koska kieltä ei aktiivisesti tarvitse käyttää missään muualla.

Pohjoismaisten arkistopäivien ajatus on kaunis, mutta panos-tuotos -suhde on liian huono. Ajasta on pulaa eikä sitä saa mistään lisää. Aikaisemmin tiedonhankinnan kustannukset olivat ehkä hyväksyttäviä, enää ei. Päivät ovat tällaisena vanhentunut konsepti: kallis, kaunis turhuus.

Käytäväkeskustelut olivat kyllä hyödyllisiä ja mukavia.

Kategoriat:Kansainvälisyys

Pätevää, mutta kapea-alaista

maanantai 13.6.2011 3 kommenttia

Arkistoyhdistyksen Pariisin matkalla ajattelin asiakirjahallinnan osaamisen kapea-alaisuutta. Se lienee seurausta kahdesta seikasta. Ensiksikin ihmisille opetetaan ensisijaisesti sitä, mitä heidän katsotaan tarvitsevan. Toiseksi, he opettelevat ensisijaisesti sitä, mitä katsovat tarvitsevansa.

Kuvailussa tämä tarkoittaa suomalaisia Arkistojen kuvailu- ja luettelointisääntöjä. Niinpä, kun ICAn päämajassa ja Unescon arkistossa puhuttiin ”ISAD(G) yhteensopivasta kuvailusta” kaikille tuttuna itsestäänselvyytenä, uskoakseni kovin harva ryhmästämme olisi pystynyt kysyttäessä luettelemaan ICAn neljä kuvailustandardia ja kertomaan niiden suhteen suomalaisiin sääntöihin. Tämä ei anna hyvää pohjaa kuullun ymmärtämiselle, kysymyksille ja kommenteille. Se myös tarkoittaa, että suomalaisen olisi vaikea hakea esimerkiksi Unescon arkistonhoitajan virkaa; tehtävää, jota Markku Järvinen hoiti takavuosina pitkään.

Vastaavia katvealueita on uskoakseni muitakin, kuten Dublin Core, ontologiat ja RDA. Kaikki ovat potentiaalisesti hyödyllisiä arkistoammattilaiselle, mutta Suomesta on vaikeaa löytää henkilöitä, joilla on sekä alan että näiden alueiden asiantuntemusta.

Meiltä valmistuvat opiskelijat ovat tästä jonkinasteinen poikkeus. Heidän opinnoissaan ne ainakin käydään läpi.

ICAn ilmainen arkistotietokanta Atom vaikutti tositoimissa näppärältä. Se voisi olla kustannustehokas ratkaisu pienelle suomalaiselle päätearkistolle. Suomennustyötä pitäisi kuitenkin tehdä.