Archive

Archive for the ‘Ontologiat’ Category

Tiedon järjestämisen uudet mahdollisuudet 24.5. Helsingissä

torstai 25.4.2013 Jätä kommentti

Informaatiotutkimuksen yhdistyksen 24.5. Helsingissä järjestettävän kevätseminaarin aiheena on Tiedon järjestämisen uudet mahdollisuudet. Ohjelma löytyy ITY:n sivuilta. Seminaari järjestetään yhdessä Kansalliskirjaston kanssa ja se on maksuton. Ilmoittautuminen 17.5. mennessä.

Sadan AMS-sivun yksinäisyys

perjantai 7.12.2012 6 kommenttia

Kahlatessani läpi alan viimeaikaista keskustelua luin jälleen kerran Patrick Cunninghamin blogipostauksen vuodelta 2010:

”The days of thousand line item retention schedules are over. I’d further suggest that the days of one hundred line item retention schedules are over. The end user in most organizations can’t deal with more than four or five choices and likely would prefer that the decision about retention be made automatically.”

Suomessa tunnutaan jukishallinnossa tällä hetkellä mentävän eAMS edellä. Kun se vihdoin on tehty – joskus sitten vuosien päästä – ollaan valmiiksi vanhentuneen työkalun äärellä. Minkälainen mahtaa olla sen työn panos-tuotos -suhde?

Tehtäväluokituksen merkitystä olisi myös syytä pohtia. On erikoista, että käyttäjät pakotetaan luokittelemaan työkalulla, jota eivät hallitse ja joka on pitkälti arkistointia varten rakennettu. Käyttäjät tekevät asiakirjahakuja pääasiassa selailemalla tai kirjoittamalla yksittäisen hakusanan, ei niinkään tehtäväluokan avulla. Onko tähän vastaus ontologiat, rakenteisuus vai joku muu, en tiedä. Haasteita riittää.

Se jokin meillä on

maanantai 26.11.2012 Jätä kommentti

Kun sekä arkistojen, kirjastojen että museoiden käsitemalleissa toimijat ovat yhteisöjä, henkilöitä ja perheitä, voisi kuvitella integraation olevan ainakin tällä alueella ongelmatonta. En ole varma, että niin on asianlaita. Meillä pitäisi myös olla samanlaiset säännöt sille, mitä on olemassa, miten se syntyy, milloin se lakkaa olemasta,  miten se tunnistetaan ja millaisia osia sillä on. Onko faarao Seti I sama entiteetti kuin muumio Seti I? Missä vaiheessa henkilöstä tulee museoesine? Tai—arkistoja lähemmin liipaten—onko rakennusmestari Kalle Päätalo sama toimija kuin kirjailija Kalle Päätalo? Voin kuvitella argumentteja sekä puolesta että vastaan.

Varsinainen ongelma ovat organisaatiot moninaisine muutoksineen. Miten tätä hahmotetaan ja kenen ehdoilla? Se tulee kysymykseksi, jos KDK:ssa päädytään arkistojen, kirjastojen ja museoiden yhteiseen auktoriteettipalveluun. Auktoriteettitietueet määrittävät ”jotain”, jolla on erilaisia nimimuotoja, mutta mikä tämä jokin on? Kaarlo Wirilander kuvasi 1951 sitä, miten puolustusvoimien arkistoaineisto jakaantui ja yhdistyi vuosien 1939—45 sodassa suorastaan geneettistä perimää muistuttavalla tavalla:

”Esimerkiksi yksiköistä a, b ja c, joista b on organisaatiomuutoksen johdosta muodostunut 1.1.1940 a:n perilliseksi ja c taas 11.8.1940 b:n perilliseksi, saattoi arkistoa jäädä jäljelle kombinaatioissa a, ab, abc, b, bc ja c.”

Arkistojen tapa jäsentää muutosta on katsoa arkistonmuodostusta, mutta tunnetusti arkistot eivät ole edes keskuudessaan koskaan päässeet yksimielisyyteen siitä, miten arkistonmuodostaja pitäisi määritellä. Kyse on yhtä paljon taiteesta kuin tieteestä. Ulkopuolisen maailman tapa määritellä nimettävää entiteettiä voi olla toinen. Itse muistan Sota-arkiston ajalta, miten Sotahistorian laitoksella haluttiin nähdä erilaiset vuosisatoja sitten olleet joukko-osastot nykyisten armeijan yksiköiden ”edeltäjinä”, kun taas Sota-arkiston mielestä yhteyttä ei ollut.

Nykyiset kuvailusäännöt lähtevät siitä, että arkistonmuodostajan päänimeke on yleensä viimeinen aineiston kattamana aikana voimassa ollut nimi. Tämä logiikka ei tietystikään toimisi yhteisessä palvelussa, jossa olisi useita säilyttäjiä ja myös muita kuin arkistoja.

Kategoriat:Ontologiat

Käsitettävää

torstai 22.11.2012 1 kommentti

Viikko on päättymässä Armsfoortissa CIDOC CRM SIGin kokouksessa, jossa on tänään käsitelty arkistojen käsitemallin kehittämistä. Osa ajasta on kulunut ”poliittisesta” aspektista keskustelemiseen: keillä ryhmässä on mandaatti toimia arkistojen edustajana? Tämä on tärkeää, koska ei saisi syntyä mielikuvaa, että museot tai kirjastot olisivat määräämässä, mitä arkistojen tulee tehdä. Vaikka CIDOC CRM:n metodologia on toiminta-alueesta riippumatonta Knowledge Engineeringiä, väärä käsitys voi syntyä, jos toiminta vaikuttaa museo- tai kirjastovetoiselta.

Kokouksessa on annettu myös palautetta AHAA-projektin tuottamasta käsitemallista. Se kannattaa minusta ottaa huomioon, jos käsitemallin pohjalta joskus ryhdytään luomaan ontologiaa, mutta kuvailusääntöjen laatimisessa sillä lienee vähemmän merkitystä.

Keskeisin korjattava asia on, että malli ei erota riittävästi suunniteltua ja toteutunutta toimintaa.  ”Tehtävä” suunniteltuna toimintana (esimerkiksi AMSissa) on jotain, mitä jonkun tulisi tehdä: kyse on velvollisuudesta toimia tietyllä tavalla. Sellaisena ”tehtävä” on vain toiminnasta irrallinen kuvaus, joka ei itsessään ”luo” aineistoa tai ”dokumentoidu” aineistossa.  Aineisto syntyy vasta kun joku oikeasti tekee jotain. Toki voidaan väittää asiakirjat luovan aktiviteetin vastaavan suunnitelmaa, mutta kyse on kahdesta eri asiasta.

Muutakin palautetta malli sai, mutta tämä on minusta se olennaisin. Monessa kohden mallissa ei nähty ongelmia CIDOC CRM:n näkökulmasta.

Käsitemalleista

maanantai 6.2.2012 2 kommenttia

Puhuin tänään KDK:n arkistosektorin seminaarissa käsitemalleista ja tarpeesta kehittää niitä asiakirjahallinnan alueella. Esitys tuntui uppoavan yleisöön. Ainakin palaute oli poikkeuksellisen myönteistä. Teknisessä mielessä esitys oli epätarkka. Se oli myös tahallisen ”naiivi” sikäli, että en kiinnittänyt huomota teknisiin asioihin ja semanttisen webin käytännön toteutuksen haasteisiin. (Jos niitä ei olisi, niin semanttinen web olisi aikoja sitten ollut enemmän arkipäivää ja vähemmän kehitys- ja tutkimusprojekteja.) Se oli varmasti myös tahattoman naiivi, koska ongelmia on todennäköisesti enemmän kuin maallikkona voin kuvitella. Toisaalta voi kysyä, missä määrin informaatioalan ammattilaisen tarvitsee niistä tietääkään; ne ovat joka tapauksessa insinöörien ja nörttien aluetta.

Kategoriat:Ontologiat

Teemmekö oikeita asioita

torstai 5.1.2012 1 kommentti

Välillä mieleen tulee kysymys, pohditaanko alalla riittävästi oikeita asioita. Esimerkiksi elinkaaren hallinta on kyllä ammattillista ydintä, mutta se tuskin saa organisaatioita panostamaan asiakirjahallintaan. ”Hei, ne osaavat noin näppärästi erottaa säilytysajoiltaan erilaiset asiakirjat toisistaan! Annetaan niille lisää rahaa!” Minusta asiakirjahallinnan kehitysprojektien heikkous on siinä, että ne ovat niin puhtaasti asiakirjahallinnan kehitysprojekteja. Ammattilaisten työ ja tavoitteet toivottavasti edistyvät, mutta anti arkistonmuodostajalle ja muulle yhteiskunnalle jää vaatimattomaksi, epäsuoraksi tai epäselväksi. Lisäksi kehitysprojektit eivät minusta istu yhteiskunnan valtavirtaan. Tähän valtavirtaan kuuluisi esimerkiksi kansalaisten osallistumismahdollisuuksien lisääminen tai sellaisen infrastruktuurin luominen, jolla asiakirjahallinnan piirissä olevat aineistot tulisivat osaksi semanttista verkkoa ja yhteiskunnan avointa tietoa.

Punamustavalkea 1918

lauantai 6.8.2011 1 kommentti

Luin kesälomalla kirjaa Punamustavalkea – 1918 kuvat, johon on kirjoittanut mm. Ulla-Maija Peltonen SKS:stä. Hyvä kirja, mielelläni hankin kokoelmiin, jos tulee vastaan (nyt lainasin kirjastosta). Vanhat valokuvat ovat hyvin kiinnostavia. Sain ylläolevan kuvan äskettäin sukuseuran kautta. En voi olla arvailematta ajankohtaa ja tilannetta, jossa kuva on (Viipurissa?) otettu. Samanlaisia kuvia on ehkä jossain enemmänkin, niistä vain ei tiedä.

Tästä päästään arkistoihin. ”Punamustavalkeassa” kerrotaan vuoden 1918 valokuvaajista. Monelta on säilynyt kuvia, joissa henkilöt ovat osin tai kokonaan tunnistamattomia. Usien kyse on rintamalle menossa olevista miehistä.

Voisi arvata, että samassa porukassa käytettiin usein samaa valokuvaamoa. Innokas tutkija voisi tällä perusteella löytää kuvien ääreen, jos vain joukko-osaston miehistöluettelon ja kuvakokoelman kuvailutiedot keskustelisivat keskenään. Tämä on ehkä vähän kaukaa haettua, mutta periaatteessa mahdollista. ”Open linked data” tehostaisi myös humanistista tutkimusta. Arkistot ovat siinä kovasti jäljessä kirjastoista ja museoista.

Kategoriat:Ontologiat