Arkisto

Aiheesta ‘Yksityisyys’ kirjoitetut artikkelit

Salassa pidettävien tietojen antaminen puhelimitse

maanantai 7.11.2016 Jätä kommentti

Odotin joitakin kuukausia sitten hammaslääkäriltäni puhelinreseptiä saapuvaksi lähiapteekkiin. Kyseessä on pieni apteekki, joka ei ole vielä mukana valtakunnallisissa sähköisissä järjestelmissä, ja näin ollen sähköinen resepti ei tullut kyseeseen. Soitin apteekkiin varmistaakseni onko resepti jo tullut, jotta minun ei tarvitsisi tehdä sinne turhaa reissua. Kysymykseeni vastattiin asiallisen napakasti, etteivät he voi antaa tällaisia tietoja puhelimitse tietosuojasyistä. Kävelin apteekkiin, näytin henkilötietoni ja lopputulema oli, ettei odottamani resepti ollut kuitenkaan vielä saapunut. Hukkareissu luonnollisesti sapetti, mutta samalla ymmärsin, että apteekin menettely asiassa oli aivan oikein. Kenenkään terveystietoja ei tule antaa puhelimessa, koska soittajahan voisi olla kuka tahansa.

Toimittaja Susanna Reinboth kirjoittaa Helsingin Sanomissa 4.11.2016 samaisesta aihepiiristä otsikolla Löperö tunnistus oikeusturvan vaarana. Hän kirjoittaa, että on yleinen käytäntö, että arkaluonteisia ja salaisia tietoja toimeentulotuesta ja terveydestä kerrotaan puhelimessa, jos soittaja osaa antaa puhelimessa oikean nimen ja henkilötunnuksen. Kaikki terveyskeskuksiin ja sosiaalivirastoihin soittavat henkilöt eivät kuitenkaan aina ole oikealla asialla. Joskus taustalla voi olla suoranaista kiusantekoa esimerkiksi entisen puolison toimesta tai kysymys voi olla sometrollien järjestelmällisestä henkilötietojen urkkimisesta. Reinboth muistuttaa, että vaikka asioinnin tuleekin olla helppoa ja vaivatonta, se ei saa johtaa siihen, että salassa pidettäviä tietoja luovutetaan kenelle tahansa. Kenenkään oikeusturva ei saa vaarantua liian löyhän tunnistautumismenettelyn vuoksi.

Mainokset

Ajattele ennen kuin puhut ääneen!

torstai 3.11.2016 Jätä kommentti

Olen ”pendelöinyt” ahkerasti viimeisen noin kolmen vuoden aikana kahden paikkakunnan väliä. En lakkaa koskaan ihmettelemästä miten ihmiset voivat olla niin ajattelemattomia! Samaan aikaan kun näppäillään työpaikan tarralla varustettua tietokonetta, puhelimessa puhutaan kuuluvalla äänellä niin omat kuin läheisten, ystävien, työkavereiden tai organisaatioiden asiat – ja nämä kaikki, henkilöiden nimiä käyttäen. Yhdistelemällä näitä eri tiedon murusia koko junavaunullinen saa siis kerralla melko kattavan infopaketin – halusipa tai ei.

Tämä sama ilmiö toistuu valitettavasti myös sellaisissa yhteyksissä, joissa luulisi kiinnitettävän erityistä huomiota tietosuojakysymyksiin. Eräs kansalainen kertoi tietosuojaa koskevista puutteista Keskisuomaisen mielipidepalstalla 31.10.2016. Kansalainen havaitsi keskussairaalan päivystyksessä hoitoa odottaessaan, että hoitohenkilökunta saattoi keskustella keskenään potilaiden hoidoista ja tiedoista tai esimerkiksi sanella potilaskertomuksen nauhalle nimeä ja sosiaaliturvatunnuksia käyttäen, ja tämä kaikki tapahtui huoneessa missä potilaat olivat kuuloetäisyydellä vain verhon päässä toisistaan. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ylilääkäri Johanna Tukiaisen samaisella mielipidepalstalla 3.11.2016 annetun vastauksen mukaan päivystystoiminnassa joudutaan tasapainoilemaan potilasturvallisuuden ja tietosuojan varmistamisen välillä. Kriittisessä tilassa olevia potilaita ei voi jättää valvomatta, joten käytännössä keskustelu erillisessä tilassa ei ole aina mahdollista. Tukiaisen mukaan uusien tilaratkaisujen suunnittelussa tietosuojakysymykset pyritään kuitenkin ottamaan entistä paremmin huomioon.

Tietosuojakysymykset ovat usein monimutkaisia kokonaisuuksia, joihin ei välttämättä ole olemassa yhtä yksittäistä ratkaisua tai lääkettä. Tarvitaan toki toimivia tilaratkaisuja, tekniikkaa ja välineitä, mutta myös tietoa ja koulutusta sekä ennen kaikkea oikeaa asennetta ja tahtoa pysähtyä näiden kysymysten äärelle. Meistä jokaisen olisi aika ajoin hyvä tarkastella omaa toimintaansa niin työyhteisössä kuin siviilissäkin. Jokainen voisi esimerkiksi kysyä itseltään: toiminko minä siten, että en vaaranna kenenkään yksityisyyttä? Muutos parempaan lähtee liikkeelle usein pienistä konkreettisista asioista, askel kerrallaan.

Aiheet:Yksityisyys

Virkamiehen osallisuusko teki asiakirjoista julkisia?

perjantai 19.8.2016 Jätä kommentti

Aamulehdessä oli tänään otsikko  ”Virkamiehen osallisuus teki asiakirjoista julkisia”. Korkein hallinto-oikeus on nimittäin päättänyt, että Nesteen ja Fortumin hallituspalkkioista tehdyt selvitykset ovat julkisuuslain alaisia.

Asiakirjat ovat olleet nimityslautakuntia johtavan virkamiehen hallussa, mutta valtioneuvoston  kanslia on kieltäytynyt antamasta niitä pyytäjälle. Kanslian mielestä julkisuuslaki ei koske selvityksiä, koska 1) asiakirjat ovat virkamiehellä hänen muun tehtävänsä tai asemansa vuoksi, ja 2) niitä ei ole toimitettu valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosastolle ja ne eivät myöskään ole valtioneuvoston kanslialla muuten hallussa. KHOn mielestä nämä tulkinnat ovat vääriä.

Aamulehden otsikko on minusta harhaanjohtava. Kyse ei ole virkamiehen osallisuudesta asiaan vaan asiakirjojen yhteydestä virkamiehen työhön ja arkistonmuodostuksesta. Fortumin ja Nesteen hallussa olevat asiakirjat eivät muutu julkisiksi sillä, että virkamies on istunut pöydän ääressä. Kanslian tulkinta siitä, mitä sen arkistoon kuuluu, on paitsi juridinen, myös arkistoteoreettinen kysymys.

Korkeimman hallinto-oikeuden sivulla on itse asiassa hyvin paljon asiakirjajulkisuuteen liittyviä ratkaisuja. Toinen jatkuva tulkintaongelma on tietääkseni yksityisyyden suoja arkistoissa ja museoissa.  Jälkimmäiseen liittyviä tapauksia en tosin sivulta nyt etsinyt. Faili voisi joka tapauksessa hankkia palkkalistoilleen eräänlaisen oikeustoimittajan, joka seuraisi näitä alueita ja raportoisi ratkaisuista lehden sivuilla. Se hyödyttäisi monia.