Etusivu > Arvonmääritys > Mitä yliopistoarkistojen pitäisi säilyttää

Mitä yliopistoarkistojen pitäisi säilyttää

perjantai 28.3.2014 Jätä kommentti Go to comments

Professori Klinge ottaa päiväkirjassaan kantaa siihen, mitä yliopistoarkistojen pitäisi säilyttää:

Meillä ja muuallakin ylioppilaiden tekemillä luentomuistiinpanoilla on ymmärretty olevan arvoa Porthanin kohdalla, jonka Koottujen teosten suurin osa koostuu niistä. Myöhemmistäkin sekä luennoitsijoiden että kuulijoiden luentomuistiinpanoista on ollut tärkeää hyötyä. Juha Manninen on sen osoittanut J. J. Tengströmin valtiofilosofisen ajattelun kohdalla. Mutta olisi varmaankin nykyistä systemaattisemmin pyrittävä kokoamaan ja säilyttämään tämäntyyppistä aineistoa. Aikanaan olin sitä mieltä, että juuri tällaisen materiaalin kokoaminen olisi Yliopiston arkiston tärkeintä tehtävää, samoin kuin professorien ja dosenttien ulkomaansuhteiden ja -kirjeenvaihdon kokoaminen. En päässyt vaikuttamaan asiaan, kollegani Blomstedt ja Tommila ohjasivat arkistohankkeen kokonaan vain hallinnollisen aineiston suuntaan. Mikä yliopistossa lienee tärkeää, hallintoko vai opetus ja sen heijastama tutkimus? (Klinge, Matti: Tuhoutuuko Rooma? Päiväkirjastani 2012-2013, s. 102).

Kategoriat:Arvonmääritys
  1. Olli Alm
    perjantai 28.3.2014 13:29
    Vastaus

    Suomalaisten vahvan byrokraattiluonteen tuntien Klinge saattaa hyvinkin olla oikeassa. Eiköhän nykyään säilytetä pysyvästi mm. tasa-arvosuunnitelmia, varhaisen tuen toimintamalleja ja kaiken maailman työkyvyn edistämisen toimintasuunnitelmia. Ne on niitä nykypäivän substanssiasiakirjoja…

  2. Petri Poikus
    tiistai 3.6.2014 18:43
    Vastaus

    Parissa yliopistoarkistossa muutamia vuosia toimineena voin allekirjoittaa sen, että yliopiston arkisto on ensisijaisesti hallinnollinen arkisto.

    Yliopistoarkiston tehtävä on AMS:aa tarkasteltaessa:
    1. säilyttää organisaation, sen henkilökunnan tai siellä opiskelleiden niitä asiakirjoja/tietoja, joiden avulla voidaan todeta jokin oikeus, tai saavutus(esim. oppiarvo, todistus) ja todentaa prosessin oikeellisuus (pöytäkirjat)
    2. säilyttää tärkeimmät organisaation itse luomat asiakirjat/tiedot, jotka kuvaavat organisaation kehitystä ja muutosta (juuri edellisessä kommentissa mainittuja suunnitelmat, strategiat tms.)

    Yliopistoarkistoja ei ole AMS:ien mukaan luotu historiallisen tiedon säilyttäjiksi, mutta se ei kuitenkaan estä sitä, että yliopistoarkistot tekevät sitä työtä joka tapauksessa. Koska yliopistoarkistot ovat osittain aina niistä vastuullisten henkilöiden intressien ilmentymiä, historiallisen aineiston kerääntyminen riippuu jossain määrin myös siitä, miten paljon asiakirjahallinnossa toimivilla henkilöillä on aikaa ja halua ns. ylimääräisen työn tekemiseen ja millainen historianäkemys henkilöillä on.

    Oman kokemukseni perusteella yliopistojen arkistoihin tarjotaan hyvin harvoin oikeasti merkittäviä historiallisia aineistoja. Sen sijaan yliopistoilta löytyy kyllä AMS:n määrämien sp-aineistojen lisäksi muita aineistoja, joita voi ottaa oman harkinnan mukaan säilytykseen. Tällaisia aineistoja ovat esim. alemman tason kokousmuistiot, vaikkapa oppiainekokoukset, joista hyvin harvoin on virallisia pöytäkirjoja, mutta erilaisia keskustelumuistioita kyllä. Ne antavat usein paljon värikkäämmän kuvan eri ratkaisuista ja perusteluista kuin laitosneuvostojen viralliset pöytäkirjat.

    Yliopistojen lähimaastossa sijaitsee myös lukuisia erilaisia yhdistyksiä, joiden arkistot eivät varsinaisesti kuulu yliopiston arkistoon, mutta ilman yliopistoja näitä yhdistyksiä ei olisi olemassakaan. Näitä ovat esim. assistenttiyhdistykset, tukisäätiöt tms. Vastaavien yhdistysten arkistoja löytyy yliopistojen arkistoista lukuisia.

    Nykytilanteessa Klingen mainitseman kirjeenvaihdon kerääminen on vaikeaa, koska vanhoja kirjeenvaihtokokoelmia ei sähköposteista kerry. Luentomuistiinpanojen kerääminen tuntuu nykyisissä massayliopistoissa melkoiselta hakuammunnalta, kenen muistiinpanoja pitäisi kerätä, miltä luennoitsijalta ja millä otoksella?

  1. No trackbacks yet.

Jätä kommentti