Oikea näkökulma

Digitaalisen tiedon kesäkoulussa monet ovat tuskailleet sen kysymyksen kanssa, miten tiedonohjaussuunnitelmista saataisiin toimivia. Olen koettanut sanoa, ettei tuohon kysymykseen voi saada vastausta ellei ensin määrittele, mikä on suunnitelman tarkoitus ja ketä sen olisi palveltava.

Todellisuus on eittämättä sotkuinen ja vaikeasti sovitettavissa tehtävä- ja prosessikuvauksiin. Jos samaan aikaan kuvaukset yritetään nähdä yleisratkaisuna, joka palvelee yhtä hyvin asiakirja-ammattilaisia, työntekijöitä ja historiantutkijoita, ja joka ratkaisee niin tiedonhaun, arvonmäärityksen, tiedon ymmärrettävyyden kuin metatietojen automatisoinninkin ongelmat (vain tärkeimmät mainitakseni) niin ollaan kuulussa suon ja vetelän välimaastossa, josta ei ole toivoa päästä tukevalle maalle. Ei voi kysyä, millainen sveitsiläinen linkkari on riittävä työkalu.

Pohdittiin, miten työntekijät saataisiin noudattamaan omassa tiedonhallinnassaan organisaation tehtäväluokitusta. Tästä sellainen kommentti, että postmodernin arkistoteorian mukaan tiedolla on lukuisia konteksteja ja erilaisia tulkintoja. Jos tämä ajatus otetaan vakavasti, voi kysyä, millä oikeudella asiakirjahallinnon näkemys tiedon kontekstista olisi pätevämpi ja arvokkaampi kuin joidenkin muiden.

Joskus ennen vanhaan arkistoja pidettiin puolueettomina toimijoina, jotka vain säilyttävät tietoa. Se oli toki naivia, mutta ehkä into määritellä tiedolle oikeita tulkintakehikoita on jo ristiriidassa alan eettisten periaatteiden kanssa. Sitäkin voi miettiä, vaikkei sitä mieltä olisikaan.