Mitä vanhalla aineistolla voi tehdä?

Mitä vanhalla aineistolla voi tehdä? Vastaan tuli kaksi esimerkkiä. Ensimmäinen on venäläiseltä sivustolta, jossa on yhdistetty Leningradin piirityksen aikaisia kuvia tämän hetken valokuviin. Hyvä idea. Kuten yksi kommentaattori sanoo, ”tässä Photoshopia käytetään oikein”.  (Esimerkkejä toisenlaisista ja vähemmän onnistuneista photoshoppauksista löytyisi täältä.) Minua ovat aina viehättäneet paikat ja valokuvat, joissa historia tulee näkyväksi.

Toinen esimerkki on Hiidenkivi-lehdestä, jonka numerossa 1/2009 Riitta Raatikainen kirjoittaa otsikolla ”Paikat, nimet ja tarinat”. En malta olla lainaamatta:

”Voiko kansallisiin keskusarkistoihin koottuja aineistoja palauttaa niiden ihmisten ulottuville, joiden elämänpiiriin ne liittyvät? Tervo-seura ry päätti, että voi – ja sytytti henkisen paikkatiedon palon. —

Kansallisarkistoon kootut isonjaon kartat, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon kauan sitten kootut tarinat sekä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimiarkiston nimilappukopiot toimivat kyläilloissa taikasauvan tavoin. Kun miehet aikansa tuijottivat valkoiselle rullaverholle projisoitua 1700-luvun lopun karttaa, joka saattoi sanoa:  ’Katoppas, se on tuossa ollu se vanaha paekka, jossa Tossavaeset ol enne asuneet. Minnoonnii aena ihmetelly ihmetelly niitä isoja petäjiä siinä mäillä”. Hiljaisuudesta puhkesi sorina. – –

Massiiviset kuvatiedostot käsiteltiin ammattilaisten talkoilla projisoitavaan kuntoon ja heijastettiin ensimmäisessä kyläillassa seinälle kaikkien halukkaiden tutkittavaksi. Aito hämmästys täytti ilman, kun ihmiset alkoivat tunnistaa yli 200 vuotta sitten piirretyltä kartalta itselleen tuttuja paikkoja. Koskaan ennen, minkään entisen tekniikan aikana, ei tällainen ’yhdessä näkeminen’ olisi ollut mahdollista.”

Hyvin puhuttelevaa!