Henkilökohtainen merkitys

Eilen illalla radiossa oli keskusteluohjelma naisista sodassa. Eräs mies kertoi puhuttelevan tarinan. Vanhemmat olivat tavanneet talvisodan aikana ja eronneet pian sotien jälkeen. Äidin kertoman mukaan isä oli täysin mitätön mies, hulttio, joka sodassa oli ollut sanitäärinä jossain rintaman takana. Niinpä lapset eivät halunneet pitää tähän mitään yhteyttä. Isän sotilaskantakortista Sota-arkistossa soittajalle oli yllättäen paljastunut, että isä olikin ollut konepistoolimiehenä Summan rintamalla. Tämä oli saanut epäilemään kaikkea muutakin äidin kertomaa ja etsimään lisätietoja. Asiakirjoista paljastui vain hyvää: isä oli ollut kyvykäs ja monitaitoinen mies. Epäilemättä arkistoilla oli siis soittajalle suuri henkilökohtainen merkitys.

Kaivattua kirjallisuutta

Takavuosina joku murtautui roskikseen, jonne oli viety vanhoja arkistoalan lehtiä. Se antoi tilaisuuden vitsailla siitä, miten huutava pula maassamme on alan kirjallisuudesta. Nyt tälle ei oikein jaksa hymyillä, kun puute on tosiaan ilmeinen. Jari Lybeckin oppikirjan lisäksi (Lybeck, J. (2006). Arkistot yhteiskunnan toimiva muisti. Asiakirjahallinnon ja arkistotoimen oppikirja. Arkistolaitoksen toimituksia. Helsinki, Arkistolaitos) meillä lienee viimeisen kahdenkymmenen vuoden ilmestynyt vain yksi kunnianhimoisempi asiakirjahallintaan liittyvä ja laajalti saatavilla oleva teos (Orrman, E. ja E. Pispala, toim. (1994). Suomen historian asiakirjalähteet. Porvoo, Kansallisarkisto, WSOY), jos ei väitöskirjoja oteta lukuun. Se ei ole paljon. Erityisen ilmeinen puute on uudemman tutkimuksen osalta. Tiedän kyllä, että tässä täytyy katsoa myös peiliin — ja kyllä, tarkoitus on tehdä asialle jotain.

Joku aika sitten Aristoteleen kantapäässä keskusteltiin suomen kielen tilasta. Yllättäen Kotuksen edustajaa ei huolettanut nuorison puhe- tai tekstiviestikieli, vaan hän oli ennen kaikkea huolestunut suomen kielestä tieteellisessä kirjoittamisessa. Minusta se on aivan aiheellinen huoli.

Kynnys ryhtyä lukemaan ulkomaisia artikkeleita on opiskelijoille korkea, kun ei voi ensin perehtyä keskusteluun omalla äidinkielellä. Kuitenkin akateemisessa maailmassa saa eniten suorituspisteitä kirjoittamalla kansainväliseen vertaisarvioituun julkaisuun, suomalainen alan tieteellinen lehti tulee vasta kaukana sen jälkeen. Popularisoiva suomenkielinen kirjoittaminen lienee vain hädin tuskin siedettyä. Kohta siitä alettanee sakottaa, kun tulosvastuut on oikein sisäistetty. Silti yliopiston velvollisuus on mielestäni tuottaa vaihtoehtoja ja erilaisia ajatuksia alan keskusteluun. Tällainen ilmareikä on minusta välttämätön, kun niin harvat omakohtaisesti seuraavat, mitä muualla tapahtuu ja vielä harvemmat kirjoittavat siitä.

Jätin edellä mainitsematta Arkistoyhdistyksen julkaisusarjan ”Arkisto”. Sen ongelma on, että sarja on vaikeasti saatavilla. Yhtä vaikeaa on myös selvittää, millaisista asioista siinä on kirjoitettu. ARTO-tietokanta taitaa olla ainoa paikka, jossa kaikista  artikkeleista on listaus (siinä on 73 kirjoitusta). Voisikohan myös yhdistys laittaa kotisivulleen sisällysluettelot kaikkien ulottuville? Minä voisin toimittaa pohjaksi epätäydellisen listan.

LINDA-tietokannassa näyttää olevan virhe sarjan kohdalla. Joku ”Mikko Mäenpää” saa ansiotta kunniaa työstään (po. Markku Mäenpää). En tiedä, kenelle tästä pitäisi reklamoida. Ehkä tieto menee oikeaan osoitteeseen tätä kautta.