Asiakirjoilla linnaan

Lucy Letby -niminen hoitaja sai Englannissa elokuussa 2023 koko maata kuohuttaneen kymmenen kuukauden oikeudenkäynnin jälkeen tuomion seitsemästä murhasta ja kuudesta murhan yrityksestä. Uhrit olivat vastasyntyneitä lapsia. Letby on maan historian neljäs nainen, joka ei koskaan tule vapautumaan vankilasta, toteaa Emily Overton IRMS Bulletinin artikkelissa.

Overton käy artikkelissa läpi tutkinnalle olennaisia asiakirjoja.

1. Potilasasiakirjoilla oli keskeinen rooli, koska niistä selvisivät lasten terveydentila ja historia, hoitosuunnitelmat, annetut lääkkeet ja reagointi lääkkeisiin. Potilasasiakirjoja analysoimalla löydettiin toimintatapoja, epäjohdonmukaisuuksia ja poikkeamia, jotka tekivät Letbystä epäilyksen alaisen.
2. Toimintasääntöjen ja käytäntöjen dokumentointi kertoi, mitkä olivat sairaalan normaalikäytännöt. Näistä poikkeaminen antoi aiheen epäillä jotain väärää tapahtuneen.
3. Työvuorokirjanpito kertoi, milloin hoitajat olivat vuorossa ja mitä vuorojen aikana tapahtui. Tyovuorokirjanpidosta ja potilasasiakirjoista yhdessä löydettiin yhteyksiä Letbyn paikallaolon ja tapahtumien välillä.
4. Tutkinnassa käytiin läpi kaikki sähköiset asiakirjat, myös sähköposti- ja muut viestit. Niistä etsittiin tietoja havaituista epäsäännönmukaisuuksista, esitetyistä huolista ja Letbyn osallisuudesta tapahtumiin.
5. Turvallisuuteen liittyvät asiakirjat ja turvakamerakuvat auttoivat osoittamaan, että Letby oli tiettynä aikana tietyssä paikassa.
6. Letbyn kotoa löytyi asiakirjoja, joiden ei olisi pitänyt olla siellä. Niissä oli tietoja vahingoitetuista lapsista ja lapsille annetuista lääkkeistä. Tämä oli osa näyttöä Letbyä vastaan.

Tapaus osoittaa hyvän tiedonhallinnan merkityksen oikeudenkäytölle ja toiminnan todennettavuudelle, sanoo Overton. Hänen blogissaan (https://rmgirl.co.uk/blog/) on otsikolla ”Crime Files” -otsikolla esitelty muitakin tapauksia.

Emily Overton: “The vital role of records in capturing Lucy Letby” (IRMS Bulletin, March 2024, s 46-47)

(Julk. Faili 2/2024, s. 14)

Hallintokulttuurin rappiota

Kirjoitin yliopiston puolesta lausunnon ja laitoin matkaan. Kun toimitin vastauksen yliopiston kirjaamoon, selvisi, ettei lausuntopyyntö ollut tullut sen kautta. Kun valmistelijat pyytävät lausuntoa suoraan tietyiltä henkilöiltä, näin käy helposti. Kun sitten kysytään, onko lausuntoa pyydetty, mitä siihen on vastattu tai onko kukaan yliopiston parista tuhannesta työntekijästä hoitamassa asiaa, kukaan ei tiedä.

Tämä on hallintokulttuurin rappiota. Se olisi korjattavissa, jos joitain perusasioita opettaisiin virkamiehille – jos ei lausuntoja kirjoittaville, niin ainakin niitä pyytäville.

Muu päätös 3613/2014

Jokin aika sitten uutisoitiin siitä, että Perussuomalaiset Nuoret ry ei saanut Opetus- ja kulttuuriministeriöltä nuorisotoimintaansa avustusta hakemansa suuruisena. Päätöksellä on myös asiakirjahallinnallinen aspekti: ministeriö nimittäin perustelee perusteluiden puuttumista päätöksestä seuraavasti:

Ministeriö on siirtynyt vuoden 2013 alusta käyttämään valtionavustuspäätöksissä sähköistä asiakirjajärjestelmää (SALAMA). Yhdistyksen yleisavustuspäätös on tulostettu järjestelmästä. Järjestelmä ei mahdollista päätösten perustelujen laajaa esittämistä.

Asiakirjajärjestelmä tuntuu vaikuttavan vaarallisesti asiakirjojen sisältöön. Valittaja toteaa, että ”asianosainen ei kykene… [ministeriön] päätöksen avulla arvioimaan millä perusteella ministeriö päätyi ratkaisuun. Ministeriön toiminnan laillisuuden kontrolloiminen on näin mahdotonta.”

Ministeriön perustelu käy ilmi Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä 3613/2014.